Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Tunnenhan toki minäkin, sanoi nuori herra ystävällisesti ja pyysi istumaan. Kaikkihan ne Sokean-Marin ... saatanhan minä toki tämän asian seisoaltanikin. Läksin kuulemaan minäkin tätä koulun pitoa ja olen kuunnellut ja kiitoksia vain paljon. Sanoivat täällä valkeutta jaettavan kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Minäpä tuon tiennen, mitä on valkeuden puute.
TUOMAS: Heille ei ole olemassa mitään pelastusta. Sillä he eivät tahdo tulla pelastetuiksi. KAIKKIVALTA: Eivätkö he ... ikävöi ... Jumalan aurinkoa? TUOMAS: Eivät. He pitävät valkeutta vihollisenaan ja yötä, sysimustaa yötä, ainoana ystävänään. He jäävät sinne. TUOMAS: On. Mutta he eivät kärsi onnettomuudestaan niinkuin minä. Ja juuri siksi minä joskus kadehdin heitä.
Sillä me olemme valmiit, mutta ihminen on keskitekoinen, kuten voi jo huomata siitä, miten vaikeasti hän vedessä hengittää, mutta vielä enemmän siitä, että hän vain harvoin ja poikkeustapauksissa voi tulla toimeen omalla valollaan. Siksi hän pelkää pimeyttä, jota me rakastamme, ja rakastaa valkeutta, jota me vihaamme. Näin on ikuinen juopa meidän välillemme kiinnitetty.
Ennemmin voin kieltää puolipäivän auringon olevan valkeutta kuin Jumalallisuuden kunnian ja loistoisuuden ilmestymisen Jesuksessa Natsaretissa.
Semmoinen sanomalehti voittaa aina kaikkein totuudesta pitäväin ja valistusta ja sivistystä rakastavain ihmisten mieli-suosion, sen siaan kuin se edellinen, jolla on valhe johdattajana ja joka nostaa eripuraisuutta ja vihaa kansakunnassa, on mielukas ainoastaan yhtä-ajattelevaisille ihmisille, jotka enemmän rakastavat pimeyttä kuin valkeutta.
Sinun kehoituksestasi tuli näiden seinien sisäpuolelle paha henki, joka yhdellä silmäyksellään puhalsi elämän hänen rinnastaan... Voi minua, etteivät silmäni ikinä olisi nähneet Helioksen valkeutta!... Voi minua! voi minua!" Hän korotti korottamistaan ääntään, kunnes se vihdoin yltyi aivan epätoivoiseksi. Mutta samassa päätti Petronius äkkiä tehdä lopun koko pelistä.
Kerra orheisi rientävi henkeni kaipuu, mut tien kivet, kannot estävät jalkaa, mun ruumiini raueta alkaa.» »Mies mieletön, heitä jo tuumasi turha! Sun henkesi kaipuu on henkesi murha. Miks ennemmin et sinä alkanut matkaa? Nyt liian on myöhäistä jatkaa.» »Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin, jo lapsena leimusin, nuorena paloin, mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, jos vielä on valkeutta sulla!»
Moni uupuu taistelussa, me emme uupua voi. Monen miekan rauta ruostuu, mut meidän ei milloinkaan. Moni sovintohon suostuu, me emme konsanaan. Oma uskomme meidät johti ohi kuolon hämäräin. Me kuljemme päivää kohti ja valkeutta päin. Ajan myöhän soturi, sulla jos lie sama määrä ja tie, voit rintamaamme tulla, yli aikain se voittoon vie. JEFTAN TYT
Ja uusi syttyi näkö silmäin mulle, niin ettei ole valkeutta mitään, nyt jot' ei kestänyt ois katseheni. Valoa näin ma niinkuin virran vettä välillä välkkyvätä rannan kahden, joit' ihmeellinen kevätloisto verhos. Elävät nousi säen-parvet siitä ja painui kukkiin kaikkialle, niinkuin rubinit, joita kulta heljä kiertää.
Hän sitten ristinmerkin tehtyänsä pois kiisi nopsaan niinkuin tullut oli; mut kaikki rantaan syöksyivät nyt vainaat. Olevan outo näytti paikka heille, katsoivat kaikki ympärilleen, niinkuin se katsoo, jonka silmä uutta kohtaa. Aurinko valkeutta kaikkialle nyt ampui, karkoitettuansa Kauriin vasamin varmoin keskitaivahalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät