Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Viskeli päätä ja silmä oli tulta, Ja tuulessa hulmusi kutrien kulta. Ja aika se vierähti hiljaisin hetkin, Ja viikot ne kulki ja vuoskaudetkin. Ne menneet jo muistoja on muinaisuuden, Ja kainoinen poika se kullan otti uuden. Ja hääilot pidettihin komeat ja oivat, Ja valkeat ne loisti ja soitot ne soivat. Ja kukkaa ja kauneutta hääsali hohti, Kun poika se tyttönsä vihkisille johti.
Oi, ootteko nähnehet illan kuun ja kuullehet kuisketta metsän puun, min ylitse valkeat hattarat suvitaivaalla vaeltavat? Tai ootteko koskaan te painaneet pään kesäistä nurmea vastaan, kun heinäsirkat on helisseet ja raikunut laulu rastaan? Sinikellot tokko ne keinuivat, lepinkäiset tokko ne leijuivat, ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? Sitä tuoksua unhota et.
Aamu oli selkeä, valkeat pilvenhattarat liitelivät aamutuulosen lennättäminä taivaan sinessä, laineet loiskivat vaahtoisina laivaa vasten; vihannat niityt ja syksyn punertamat puistot levisivät oikealla ja vasemmalla puolellani, näköala laajeni. Seisoin kasvot, tuulta vasten, annoin laineiden vaahdon roiskua huulilleni ja silmilleni, minua vähäsen puistatti ja minä tunsin että elämä on suloista.
Niinkuin taajaan talvissäin lumen hahtuvat lankee, kun sit' on hankkiunut satamaan Zeus selkeäneuvo, ihmeeks ihmisien vasamansa ne valkeat kylväin; tuulet tyynnyttäin yhä lunta hän viskovi, kunnes verhoo vuorien harjanteet se ja kalliotörmät, vainiot viljelijäin, kedot, laidunmaat apilaiset; peittyvät niemekkeet, meren partaat vaahtoavaisen, vain vesi vellova luo lumen yltään; mutta se kattaa ylt'yli kaiken muun, kun Zeun sade sankkana lankee: noin kivet taajaan kiiti nyt singoten toisa ja toisa, iliolaisia kohti, ja heiltä akhaijeja vastaan; pitkin muuria valtahinen kävi ryske ja pauhu.
Niin hetkinen. Jo raikuu maa Ja kaikuu kiitokset: Kun kevätpäivä armahtaa, On virrat kuohuiset. Yö kirkastui, kun loistivat Iloja kokko valkeat. Maat, järvet riemujaan Sai kansa kaikumaan. Ja kansa yhtyi häihin nyt, Hääjoukko kansahan, Niin riemu, äsken särkynyt, Nyt täytti maailman. Taas soitetaan ja tanssitaan, Heräsi päivä vuoteeltaan, Vaan onnellisten häät Viel' iloitsevan näät.
Alhaalla lepäsi laakso, joka etelässä rajoitti temppelivuorta, hiljaisena ja hämärässä; kun katsoi sinne, tunsi heikkoa pyörrytystä, joka ikäänkuin liiteli ylöspäin tuosta salaperäisestä syvyydestä. Nojautuneena yhteen pylvääseen seisoi eräs nuori mies ja katseli laakson ja temppelivuoren ylitse kaupunkiin, jonka tasaiset, valkeat katot jyrkästi kuvastivat rajaviivojaan selkeässä kesäilmassa.
Vait, kuuletko, valkeat totuudet kuin kyyhkyset alas leijaa, kun näin minä istun sun vierelläs ja suutelen sua heleijaa! V
Aurajoki oli täynnä veneitä ja pursia, joiden valkeat, kuivumaan levitetyt purjeet somasti liikahtelivat tyynessä ja kirkkaassa aamuilmassa, ja maalta päin tuli jonottain kärryjä, joiden omistajat toivat tavaroitaan kaupaksi kaupunkiin ja ihmetellen pysähtyivät toimettomain torilla seisojain tungokseen.
Avatusta matkalaukusta roikkuivat sikin sokin vaatteet, kangistetut paidat, valkeat liivit ja valkeat sormikkaat, käytetyt ja uudet ylt'ympäri tuoleilla.
Lauhkea ilma, sininen vesi, raitis maan, puhkeavan lehden ja heinän tuoksu, monet valkeat purjeet ja savuavat höyrylaivat täyttivät hänet toivovalla levottomuudella nyt, tuntui hänestä, täytyy jotain tapahtua; jos ei muuta, niin kuinhan edes sai nähdä uusia kasvoja ja kuulla uusia ääniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät