Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ja Sinon taas: »Jos väärin puhuin, väärää sa rahaa teit, syy yks mun tänne saattoi, sun useammat kuin on perkeleillä.» »Sa valapatto», sanoi pullomaha, »hepoas muistele niin karvaudekses, sen että maailma sais kaikki tietää!» Ja kreikkalainen: »Sulle karvas olkoon janosi, josta kieles halkee, ynnä nuo nesteet mädät, jotka vatsaas vääntää!»
Hän ei viitsinyt enempää kysellä, sillä äskeinen tenhottu tunnelma hälveni samassa ja selvästi äkkäsi hän nyt sen kuilun, johon hän oli ollut syöksemäisillänsä: valapatto olisi hän Jumalansa edessä ja maan kavaltaja Herran antamaan kruunuun nähden.
Viimeiseen hengenvetoon saakka todeks Sanani näytän. Nosta pois, jos tohdit. AUMERLE. Jos sit' en tee, niin kuihtukoon tää käsi. Ikänä koston kalpaa iskemättä Viholliseni kiiltokypärään. LOORDI. Aumerle, sa valapatto, minäi vannon Ja kannustan sua yhtä monin "valhein", Kuin mitä auringosta aurinkoon Voi kavaltajan korvaan huutaa.
Olavi astui pari kertaa perän ja oven väliä ja riensi sitte kuin tuulispää Kyllikin eteen. Hänen verensä oli päässyt salpauksestaan ja hän tunsi taasen kohoavansa tuomari-istuimelleen. »Sinä vielä uhmaat, salapetturi!» huusi hän vihasta kalpeana ja jalkaansa lattiaan polkaisten. »Tiedätkö mikä sinä olet? Valehtelija ja valapatto! Ja mitä sinä olet tehnyt? Sinä olet pettänyt minut!
Jeanne vannoi useita kertoja sanovansa koko totuuden itsensä suhteen, mutta hän ei tahtonut sanoa kaikkea ilmestystensä suhteen. »Voi olla», sanoi hän, »että Te kysytte minulta asioita, joissa en voi Teille sanoa totuutta, esimerkiksi ilmestyksieni suhteen; sillä Te voisitte pakottaa minua sanomaan semmoista, josta olen vannonut olevani puhumatta, ja silloin minusta tulisi valapatto, joka ei voi olla Teidän tahtonne.» Mahdotonta oli, rukouksista, uhkauksista ja takertavista kysymyksistä huolimatta, saada häntä pitemmälle tässä kohdin. »Minä tulen Jumalan, luota», lausui hän kerran väsyneenä, »ja minulla ei ole mitään tekemistä täällä.
DESDEMONA. Ja sinäkin mua armahda! En koskaan Sua pettänyt, en Cassiot' armastanut Enemmän, kuin mit' itse taivas salli; En koskaan antanut ma lahjaa hälle. OTHELLO. Näin liinani ma hällä, jumal'auta! Valapatto! Sydämeni kiveks muutat. Mink' aion tehdä, murhaks sen nyt huomaan, Vaikk' uhriks luulin sen. Ma näin sen liinan. DESDEMONA. Sen sitten löysi hän; en koskaan hälle Sit' antanut.
"En minä tahdo olla valapatto Jumalan edessä, en sinun enkä itseni puolesta. Viimeistä turvaas en sinulta tahdo ryöstää." Andreas auttoi häntä päällysvaatetta yllensä asettaessa. "Sinä menet kait äitis luo?" "Niin; kun otan sukset, niin tunniss' olen siellä." "Huomenna lähetän tavaras sinne." Poikanen nousi sängyss' istualleen ja ihmetellen katseli heitä. "Meneekö äiti ulos?" kysyi tämä.
"Sillä valapatto on tyhjempi kuin varjo." "Valansa", sanoi Rautgundis. "Mitä olet vannonut?" Vitiges vaipui vuoteelle ja peitti kasvonsa käsillään. "Mitä hän on vannonut?" kysyi Rautgundis toistamiseen. Silloin puhui Hildebrand lausuen hitaasti joka sanan: "Siitä on muutamia vuosia. "Silloin eräs mies teki keskiyöllä mahtavan liiton neljän ystävänsä kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät