Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Vaan ei Jaakko jaksanunna Täytteä tätä tekoa, Kun ol' Suomi surkiasti Vaipununna vainon alla. Vaan nyt jo alulla aika Onpi aivan onnellinen, Kun on Suomi säilytetty Kautta kuulun keisarimme, Saanut rauhassa raketa Itsellensä istuimia, Ja on suonut suuri Luoja Valtakunnalle varoja."
Emilia laski kätensä ristiin, katsoi rukoilevasti isäänsä, aukaisi suutansa, mutta sulki sen taas samassa, hämmentyneenä isänsä ankaran vakaasta muodosta, ja kun eversti tarttui hänen käteensä, näkyi hän kadottaneen kaiken vastustus-voimansa; epätoivon-alaiseen nöyryyteen vaipununna meni hän seuraten isäänsä. Helena ja minä menimme muassa.
Vaan nyt on entiset etäällä, Vaipununna vanha tieto, Nyt on julkinen Jumala, Tunnettu totinen Luoja, Jok' on tehnyt taivahatkin, Itse ilman istuttanut, Luonut maankin manterenkin, Valmistanut vaikutukset.
Hän näytti kovin alakuloiselta lienee tuo ollut ilmankin syy, sillä sehän kävi yhä raskaammaksi; mustia pilviä kokoontui taivahalle, etäältä kuului hiljainen ukkosen jyrinä ja yhä yltyi humina tuossa tuuheassa kuusimetsässä, mutta Jaakko ei taajempaan astunut, hän oli niin syviin mietteisiin vaipununna, ett'ei huomannut uhkaavaa ilmaa, ennenkuin ripeä sateen-kuuro hänen ennätti.
"Silloin valtasi minua hirveä tuska ... minä menin alas ja näin uhrini, kuolon kalpeana, melkeinpä tainnoksissa, sohvassa istuvan, pää taakse-päin vaipununna. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat oikein toivottomassa tuskassa hänen ympärillään. "Kun tulin sisälle, loi setäni minuun silmäyksen ... sitä en koskaan unhoita!
Suomen kansan kasvannosta, Kansan kaikista tavoista, Varsin vanhalla ajalla Sanoisin pari sanoa, Tässä virressä vähäisen, Vaan on kieleni kipeä, Sanani takana salvan, Jo on puuttunna paperi, Läkki maahan läikähtännä, Hanhet syönynnä havukka, Sulat suolle jättänynnä, Kuoltunna sanoihin seppä, Vaipununna Väinämöinen, Kuulu virsien kuningas, Laulaja ijän-ikuinen.
Tuoss' onkin vaipununna Jo poika kuolemaan; Ens' aamurusko poskiin Luo hälle valoaan. Ja äiti risti kädet, Tuns' oudoks' oltavan; Hän hymis hartahasti: "Oi kiitos Maarian!" Mettinen siivet sai: "Vältätkö tulta, vai!" Mettinen hyöri, hei!
Hän koettaa tosin lapsillensa selittää kuinka "nyt on entiset etäällä, vaipununna vanha tieto" Väinämöisestä, Ilmarisesta ynnä muista entis-ajan urhoista, mutta itse hän mielessään riippui niistä kiinni, ja kutsuu mielellään avuksensa Väinämöisen värssylöitä rakentamaan taikkapa Mielikin metsän miniän simalla kastelemaan sanansa, jotta "oisi iltamme ilona, Suomen kansan suosiona".
Kipeästi koski Jaakon sydämmelle, kun vanha isäntänsä kuoli ja jätti kivulloisen lesken ja seitsemän turvatonta lasta jälkeensä. Täytyikö hänen nyt lähteä pois vanhasta, rakkaasta työtuvasta! "Tuhmasti tosin teen, kun niin ajattelen", arveli Jaakko, "mutta, milloinkas minä viisaasti olen tehnyt?" Näihin mietteisin oli hän vaipununna, kun Risto kerran illalla tuli hänen luokseen työtupaan.
Paljon pistävät rahoja Sotamiehille mitatta, Varoittavat vielä sitte, Ett'ei kellen ilmoittaisi Eikä tiettäväks' tekisi; Sanoisit samana yönä Miesten ollessa unessa, Vartioiden vaipununna, Ottaneen opetuslasten, Tietämättä temmannehen, Poijes vienehen visusti, Niinkuin jo edellä ennen Kaunistit kavalan neuvon.
Päivän Sana
Muut Etsivät