Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Lailla leimauksen miekka lensi, vaipui kalpa Ukon vaajan lailla, tiensä leikkas läpi tammen lehväin, syvään päätä myöten maahan syöksi. Näki kansa liekin leimahtavan, tuikahtavan oudon tulikielen ilman öisen, ikisynkän halki; kaikki tuota katsomahan riensi, kuunko keträ oli kirvonnunna, vaiko lentänynnä taivon tähti, pudonnunna päivän pyöryläinen.
Nämät sanat saattoivat kaikki päänsä paljastamaan. Manliuskin teki samaten, tietämättäkään, mitä hän teki. Muut notkistivat polvensa, myös hänkin vaipui polvilleen. "Väärin teitä vainotaan", sopersi hän, rintaansa paljastaen. "Kostakaat minulle." "Rakkauden Jumala saarnaa anteeksi-antamista vainoojille.
Huutaen "pois tieltäni kurjat sala-murhaajat!" sivalsi kapteeni häntä miekallansa vasten silmiä sillä seurauksella, että hän kamalasti korahtaen vaipui maahan verihinsä. Kaatuneen toverit vetäytyivät tämän nähtyänsä muutaman askeleen taaksepäin.
Tämä oli juuri tyhjentänyt mukinsa ja saanut sen jälleen täyteen; taas ojensi hän kätensä, tavoitteli korvaa ja haparoitsi sitä käsimielin äkkiä mullistuivat hänen silmänsä ulos- ja sisäänpäin, niin että ainoasti valkuainen näkyi, leuka vaipui rintaa vasten kieli riippui ulkona suusta muoto muuttui mustaksi ja seuraavana silmänräpäyksenä kaatui hän takaperin kuolleena!
Me uimme merta näin ristin rastin ain Hellaan kukkaisen aalloilt' asti. Mut Kypron rannoilla ruusut huokaa: Te kevään tähtemme meille tuokaa! Hän vaipui niin kuin illan tuuli, tuo ruskohuuli, yön uumeniin, Mut meren tyttäret tuulen teitä ne vierii, muista ei menneheitä, ei ihmiskyynelet koske meitä, ja vienot vierimme jällehen pois lakkalaineilla loistaen. Toinen kohtaus.
Te nuoret, tehkää työt, jos jaksatte. Vanhuksen voimat eivät pitkälle riitä. Polviani niin vapisuttaa, paneun kamariin levolle. Tule sanomaan, Anna, jos jotakin kuulet. 5:s kohtaus. ANNA yksin Kuin kevätkukkana lasna ma leikin kotoisten koivujen alla. Tuoksuva tuulonen huojutti heinää, täytenä tähkät taipui. Tuulessa tuutien kotipihan koivut illalla unehen vaipui.
Hänen rikkirevittyyn lihaansa tunki teräviä kiviä, hänen toisen kätensä musersi kauhea isku, ja se vaipui alas levittäen verisateen lähinnä seisovien päälle; viimeisellä ponnistuksella huudahti hän korisevassa hengenvedossa: "Herra, älä lue heille tätä syntiä!" ja vaipui sitte kuolleena maahan.
Minäkin olen kulkenut lankaa myöten ja olen keksinyt kerän. Minä olen nyt patajuoppo, joksi olen oppinut maistelemalla herrain sampanjalasin pohjia ja ollessani Ursinin puotipoikana. Nyt minä olen kurja kelvotoin! Antti vaipui surumielisyyteen, vaan hetkisen perästä hän taas lausui: te menette oikialle, minä menen vasemmalle hyvästi siis!
Näki, kuinka täyttyi, haipui ja vaipui tyrskyyn tuo. Hänen silmänsä umpeen vaipui, ei koskaan hän enää juo. RUUSU METS
Hänen rintansa ikäänkuin luhistui sisään ja hän sai yskänkohtauksen. Vanha emäntä alkoi taputella hiljaa hänen hartioitaan, että kohtaus menisi pikemmin ohi. Kun se vihdoin helpotti, vaipui Keskitalo kasvoiltaan punaisena hervottomasti lavitsalle. »Niin on porton polut», huokasi hän kuin itsekseen, »syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: En minä mitään tehnyt ole!»
Päivän Sana
Muut Etsivät