Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ei, hän ja hän koetti vakuuttaa itselleen, että se vain oli kiusaaja, viettelijä, joka taas nosti päätään ja tahtoi saada hänet solmimaan rauhaa maailman kanssa. Hänen velvollisuutensa oli olla sodassa sen kanssa. Eikö ole halveksittavaa, että minä näin vaikenen ja vetäydyn pois silloin, kun pitäisi puhua? Eikö ole raukkamaista, etten loukkaamisen pelosta tahdo heidän ilojaan häiritä?
ANTONIUS. Puheillasi vain loukkaat; vaiti siis! ENOBARBUS. Niin oikein, vaikenen kuin kivi. CAESAR. Tuon puheen min' en moiti sisällystä, Vaan tapaa. Mahdotontahan on meidän Pysyä sovussa, niin meill' on luonteet Ja toimet erilaiset. Vaan jos siteen, Meit' yhdistävän, tietäisin, niin totta Maailman hakisin ma päästä päähän. AGRIPPA. Suvaitkaa, Caesar, CAESAR. Puhu, Agrippa!
Tämmöistä häiriötä te tuotatte, lehtori Virtala. LEHTORI VIRTALA. No, kas niin. Vai minun syykseni se nyt pantiin. ROUVA TALLQVIST. Istukaa nyt rauhassa. Voittehan tutkia sitten jälestäkinpäin. LEHTORI VIRTALA. Niin kuin tahdotte, niin kuin tahdotte. HERRA ORELL. Ettekä saa puhua enää mitään. LEHTORI VIRTALA. Minä vaikenen kuin muuri.
"Ei kukaan ihminen uskalla epäillä kreivin miehuutta", vastasi Rothsayn herttua, "se on yhtä vankka kuin hänen ylpeytensäkin; mutta tottahan saa hiukan epäillä, että hänellä aina on onni puolellansa". "St. Anterus auttakoon, Taavetti!" huudahti isä; "oletpa sinä aivan kuin huuhkaja jokainen sana sinun suustasi ennustaa riitaa ja turmiota". "Kyllä minä jo vaikenen, isä", vastasi nuorukainen.
Niin; riettauden henki niitä seitsemää kiusasi ja sentähden he surmattiin. Kuuntele hartaudella, Esko, minä haastelen pipliasta. ESKO. Minä vaikenen kuin muuri. TOPIAS. Mutta koska nyt Topiaksen poika naimaan läksi, niin tulipa Herran enkeli. Kuules, Esko! ESKO. Niinkuin muuri.
Päätämme siis, ettet sinä lainkaan ole mustasukkainen, ettei semmoinen voisi tulla kysymykseenkään, koska sinä täydellisesti luotat Anttiin ja koska olisi suorastaan mahdotonta, että semmoinen mies kuin Antti milloinkaan maailmassa unhottaisi velvollisuutensa. Mitä nyt? Hyvästi. Minä lähden pois. Ei, Liisi, sinä et lähde. Näes, minä jo vaikenen. En puhu niistä enää mitään.
Hän tulee heti alas. Muttila katsoi häneen ja veti suupielensä ymmärtäväiseen hymyyn. Minua sinun ei ole tarvis kaihtaa, sanoi hän. Minä vaikenen kuin muuri. Mistä? kysyi Johannes. Tästä sinun suhteestasi tietysti, selitti Muttila. Oh! Sen saavat kyllä kaikki tietää! Ja taitavat tietääkin, koska se on jo kolme vuotta kestänyt. Johannes hujautti ilmaa huolimattomasti kädellään.
Vihdoin ei Nero enää saattanut vaieta, vaan viittasi Petroniukselle ja virkkoi, kun tämä oli tullut podiumiin: "Puhu..." Petronius vastasi kylmästi: "Vaikenen, sillä en löydä sanoja. Sinä olet voittanut oman itsesi." "Niin minustakin tuntuu, mutta tämä kansa...?" "Saatatko toivoa, että roskaväki ymmärtäisi antaa arvoa runoudelle?"
SEPETEUS. Saatpa tehdä miten parhaaksi näet; minä olen sanonut aatokseni, sanonut vasten naamaa, niinkuin tapani on. Suo minulle anteeksi, suutari Topias, suo anteeksi! TOPIAS. No noh, no noh! SEPETEUS. Minä vaikenen nyt ja rupean toimeeni viipymättä. TOPIAS. Yksi sana ajallansa, herra kanttoori. SEPETEUS. Mielinpä kuulla. TOPIAS. Pieni kulaus ehkä panisi ajatuksenne oikein hyville teloille.
En puhu sanaakaan enää, minä vaikenen kuin karthausilaismunkki, mutta sen minä sanon, että se, joka uskaltaa sanoa näin pehmeää kätöstä vanhan akan ... no, no, minä vaikenen, kuulettehan, että minä vaikenen... Tempus est consummatum, itur in missam virkkoi ovelta kumea ääni ja nunna kiiruhti tekemään viimeiset solmut kääreeseensä. Kohta sen jälkeen olivat vangit taas kahden kesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät