Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Hymyillen läheni se hiljoikseen poikaa, jonka rinnan täytti suloinen tyytyväisyyden tunne. Vaihdokas luuli tuntevansa tuon hentovartaloisen olennon. Hän oli sen jo ennenkin nähnyt, mutta missä sitä hän ei voinut muistaa. Nyt oli enkeli jo aivan lähellä, sen siipien löyhytteleminen jo tuntui Jerikon kasvoilla sehän olikin hänen äitinsä.
Jerikon mieli kävi siitä alakuloiseksi, mutta rivakasti hän kuitenkin lähti jatkamaan matkaansa, toivoen toisissa oloissa pian muuttuvansa iloiseksi ja unhottavan huolensa. Aluksi suuntasi vaihdokas kulkunsa läheisimpään kaupunkiin, mutta siellä ei vielä hänen mielensä kovin iloiseksi tullut, sillä kehräherrat kyselivät häneltä kisällikirjaa.
"Hoi vaihdokas", huusi Risto Jerikolle, "nyt meistä tulee veljekset, mutta, jos sinä vielä minua aiot lyödä, niinkuin lumilinnan luona talvella niin, niin " Jeriko ei kuullut enämpää, vaan luikahti kuoppaan. Siellä emännöi Kissa-Kerttu, aivan kuin kotonaan. Hän kysyi jokseenkin äreästi tulijalta: "joko sinä olet syönyt?" "En", vastasi poika kyynelsilmin.
Ne lähenivät ja tuokioisen kuluttua töytäsi sisään maalarin Maija. Hengästyneenä ja läähättäen selitti tulija: "vaihdokas, joudu pian Sormulaan.
"Sentähden näethän", toimitti Sikke-muori "sentähden, että Sussu kiisti kiven kovaan Kaikusen pojan olevan vaihdokkaan; hän, vainaja näet, tarinoi minulle kaikki, mitä itse tiesi, kun oltiin niin hyvät ruukut, levätköön hän rauhassa, lepo kuolleille, rauha eläville, lepo kuolleille, rauha eläville". "Miksikäs se poika sitten vaihdokas olisi?" kysäsi Tiina.
Hänellä on »silmää», hänellä on kieltä, hänellä on värejä, hänellä on itäsuomalaisen, s.o. savolaisen, pohjoiskarjalaisen ja itäpohjanmaalaisen kansan-elämän tuntemusta. Hän tekaisee tuollaisen klassillisen kansantyypin kuin kirkon kuudennusmies kertoelmassa Koskelan ukko samalla näppäryydellä kuin hän sommittelee pitemmän, pirteän ja sattuvan kuvauksensa Vaihdokas.
Siten sai vaihdokas rauhassa matkatoveriensa kysymyksiltä, vaipua haaveksiviin mietteisinsä. Hän ajatteli mennyttä elämäänsä ja iloitsi siitä, ett'ei äitipuolensa nyt tuolla salolla enää olisi häntä kiusaamassa, vaan hän saisi yksin, karjan kanssa, metsissä elellä päiväkausiin näkemättä noita ihmisiä, jotka häntä olivat kiusanneet. Aamu oli sangen kaunis.
Silloin pikastui vaihdokaskin ja iski soimaajaansa putelilla, jota hän koko temmellyksen ajan oli toisessa kädessään pitänyt. "Tuos' on sinulle mamselista", sanoi vaihdokas lyödessään ja huomattuaan, että Aapo poistui, alkoi hän toisiakin aseellaan hutkia. Heikko lasi rikkaantui pian ja leikkasi vielä särkyessään vaihdokkaan käden niin, että siitä verta virtana vuoti.
"Haha haa! vaihdokashan minä olen ja minäkö nostaisin silmäni Sormulan neiteen, haha haa! Hupsuja on kaikenlaisia! Vaihdokas ja enkeli sehän olisi kaunis pari, haha haa!" Kolkosti vastasi metsän kaiku tuohon särkyneen sydämen nauruun ja tuuli huokaili niin syvästi puiden latvoissa Jerikon metsästä kotiin lähtiessä.
Sinä olet sen varastanut vääpeliltä; olethan?" "En, minä sen löysin maan tieltä," vastasi vaihdokas, vaan epäillen pudisti Risto päätänsä. Senlaista oli sitten vaihdokkaan elämä parin vuoden ajan. Ylenkatsetta sai hän osakseen kylässä, huonoa kohtelua kotona. Varsinkin näkyi Risto luulevan itsellään olevan vastaansanomattoman oikeuden kiusata vaihdokasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät