Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Kuin Eteläisen kanss' Itä kilvan kiitävin puuskin sankkaa tuivertaa salometsää tunturirotkon, tammia, saarniakin, silokuoria myös kanukoita; pitkill' oksillaan puut puihin iskevät silloin, 768 käy kohu hirmuinen, puunrungot ryskyen murtuu: kaataen karkasi noin väki Ilionin ja akhaijit vastakkain, pako turmiokas ei mielehen tullut.
Mutta hän olikin pistänyt sen yksinkertaisesti eukkonsa hameiden alle. Hän nauraa, eukko nauraa, Johannes nauraa kaikkein enimmän. Sillä olisihan ukolla, jos hän olisi tullut ilmi, ollut siinä kaksi hanhea tullattavanaan! Silloin nauraa koko vaunun väki. Mutta Johannes kääntyy vaunun-ikkunasta ulos katselemaan.
Asia vedettiin majurin ratkaistavaksi, mutta kun väki todisti Jussilan hyväksi päättyi se niin, että vouti sai nuhteita ja käskettiin vast'edes jättämään Jussila rauhaan. Niin kului kaksi vuotta, jolla ajalla Jussila yhä enemmän tuli majurin mieleen sekä ahkeruutensa että suuren voimansa tähden. Silloin tapahtui, että vouti kuoli lyhyen mutta kovan taudin perästä.
Ja hänestä tuntui, kuin hän olisi tehnyt erinomaisen päätöksen, vaikkei itsekään tiennyt minkä. Kun hän palasi kotiin, oli muu talon väki jo toimissaan. Ja Paloniemen Heikki, joka ei kelirikon takia ollut viikkoon päässyt Nuottaniemessä käymään oli heti käyttänyt suvannon aukeamista hyväkseen ja saapunut veneellä Nuottaniemen rantaan.
Tämän tähden Honkaniemen muuten kelvollinen väki oli ihmisten mielistä kadonnut juuri kuin maahan haudatut. Heistä puhuttiin vain joku aika, kuten vainajista, mutta viikkojen kuluessa heidät unohdettiin niinkuin umpeen luotu hauta.
Satakieli syleili heitä ja rupesi nyt laulamaan niin iloisesti, niin iloisesti, että oikein tuntui hyvältä sydämmessä. Lehtimajaan oli sillä välin tullut pappilan väki. "Kuulkaa, kuulkaa noita ruladeja!" sanoi apulainen. "Suloista!" huokasi Helmi. "Kanaljaa!" kuiskasi provasti, "kanaljaa, kuinka kauniisti laulaa".
Isännät kuorsasivat kuin paarmat puutuopissa; emännät torkkuivat, Matti ja Karen siirtyivät likemmäksi toisiansa; rengit ja piiat myöskin vaikenivat, ja kohta oli koko talo päivällisunen helmoissa. Emäntä heräsi ensin ja silloin oli jo ihan pimeä. Hän otti puhumalla tulen liedestä ja sytytti kynttilät. Isännätkin heräsivät vähitellen, ja kohta oli koko väki liikkeellä.
Mentyäni yhteen taloon sisälle, tapasin siellä suureksi ilokseni ensi kerran koko matkallani nuottikanteleen. Sillä ei sen talon väki osannut paljon soittaa. Minä, joka olin lapsuudesta saakka siihen tottunut, tulin pian heidän mielestään ihmeeksi soittotaidossani.
Niinp', oi Zeus, nyt viimeinen sinä toivoni täytä: turvaan meidän suo toki päästä ja turmio välttää, iliolaisten noin älä salli akhaijeja sortaa!" Virkkoi noin, ja jo Zeus, hänen kyyneliään polotellen, viittasi, ettei ois väki sortuva, vaan tuhon välttäis.
Omituisen surullisella äänellä lauloi koko väki virren. Sitte luettiin luku raamatusta ja muutamia ilta-rukouksia, veisattiin taas ja perheenisäntä päätti hartauden siunauksella. Ja pyhässä hiljaisuudessa levitti yö leponsa siunatun joukon yli. Mutta tähänkin rauhan asuntoon löysivät murheet ja huoli. Sitä kohtasi kuoleman raskain lyömä.
Päivän Sana
Muut Etsivät