Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Joukon oli vallannut kasvava kauhistus papin pauhatessa, ja hänestä oli ollut, niinkuin olisi kirous häntäkin tarkoittanut, niinkuin olisi pappi häneen koko ajan silmänsä teroittanut, ja kun väki kirkossa kohahti seisoalleen, luuli hän niiden hänen päälleen hyökkäävän musertaakseen hänet seinää vasten.
Meidän väki ja minä aattelimme: no, mitähän Matin nyt mielessä lienee? Siinä sitä istuskeli hän isäni kanssa ja tupakoi, äiti se askaroi ometassa, ja minä niin minä en pirtistä hievahtanut, istuin vaan uteliaana muurinpenkillä jo odotin kuullakseni, mikä Matin asia olisi. Mutta eipä näkynyt hänellä olevan kiiruun kierää. Ehdotteli vaan isälleni, että "preistaisivat" vähän lauluakin.
Virren veisaaja, vanhahko räätäli Nikodemus Valta saapui iso virsikirja kainalossa, silmälasit otsalla. Kunnioittaen teki väki hänelle tietä. Nikodemus istahti pöydän taa, asetti isot silmälasit päähänsä niin, että ne olivat nenänpäästä pois putoamaisillansa, ja katseli niiden sankojen yli, reväisten silmänsä niin suuriksi kuin vaan nahka virui.
Juho tarttui hattuunsa ja kiirehti ulos. Talon väki, joka oli kokoontunut lehmuskujan päähän, väistyi äänetönnä syrjään; lapsen kuoltua, ei ollut hyvä tulla isännän likelle. Nyt hän kuitenkin tervehti ystävällisesti ja sanoi: "kiitoksia osanotostanne aamupuolella! Niin, nyt on suru tämänkin asunnokseen ottanut."
Ison ruotsalaisen väki ei heti lähtenyt ajamaan takaa Vappua ja Mattia, mutta muutaman päivän kuluttua saapui koko joukko heitä Grillsin torpalle kostamaan. Silloin he huomasivat, että suomalaisia oli kokoontunut monta miestä, mutta Vappu ja Matti olivat kateissa.
Talo oli nyt valmiiksi rakennettu ja väki oli elää kituuttanut yli talven, vaikka se olikin ollut vaikea. Ruotsalaisilta oli saatu olla rauhassa. Suomalaisia oli tullut useampiakin ja he olivat asettuneet sinne tänne metsäseudulle, sekä etelän että pohjolan puolelle. Useampia vielä odotettiin tulevaksi. Vetalaisen velikin oli asettunut metsäseudun keskivaiheille.
Mutta Joukon mielestä oli kirkko huimaavan korkea, ja kaikki sen laitokset, mutta etenkin katon kannattimet ja ristiorret, ihmeelliset. Hänen sitä silmäellessään alkoivat orret ja ristit natista, ja taas yllähti kello soimaan hänen päänsä päällä. Ei ollut se kauan soinut, kun väki ulkona ja porstuassa ja kirkossa alkaa liikkua ja äännähdellä: »Pappi tulee! pappi tulee!»
Purjehdittiin länsilounaiseen suuntaan. Aallokko kävi korkeampana kuin koko matkan aikana. Amiraalilaivalta nähtiin myrskylintu ja västäräkki. Pintan miehistö näki putken, sauvan ja kepakon, joka näytti olevan raudalla leikattu, vielä putken ja muuta ruohoa, jota kasvaa maissa, sekä pienen laudan. Niñan väki näki vielä muita maan merkkejä, myös villiruusun oksan.
Hänen äänensä värisi, mutta kansa totteli häntä. Väki vetäytyi syrjään ja katseli kyynelsilmin ratsuväen kulkua, mutta kun kaikki oli ohitse, kokosi Löfvingin vaimo heidät vielä kerran ja sanoi: Kun ihmiset vaikenevat pitää kivien puhua.
Pere käski pieksämähän, muu väki mukittamahan: ethän raahi raukaistasi etkä henno hertaistasi, vuosin kolmin kuultuasi, ainoisin aneltuasi! "Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi, neuvo neittä vuotehella, opeta oven takana, vuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla, toinen silmän iskennällä, kolmas on jalan polulla!
Päivän Sana
Muut Etsivät