Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Eräänä päivänä, Koposen taas käydessä ystävän luona, sai hän sen sydäntä kaivelevan tiedon, että maaherran virasto oli vaalin vahvistanut. Sepä oli murheen sanoma miehelle. Vapisevana uupui hän sohvalle, syvästi huo'aten. Kela katsahti häneen pilkallisesti ja veti suunsa pahantapaseen nauruun. "Minä arvelen että teet minusta ihan pilkkaa," sanoi hän.
Jussi juoksi joutuisasti, Haihatti hajalla hapsin Kaupungin katua myöten Kartanmyöjän kammarihin; Lantit taskussa lapatti, Vaskikullat kukkarossa. Tuli kauppa kartan kanssa, Rahan maksu räntterissä; Rahat loppui lakkarista, Vaskikullat kukkarosta, Uupui kartan kauppiaalle, Tengan verta jäi velaksi.
Laivat ne seilasi kolmelta kantilta, Huh, hah, hei, ja kolmelta kantilta, Kultani rantaan uupui, Ja kultani rantaan uupui. Tän kylän ämmät ne sanovat, Että huh, hah, hei ja sanovat, Että kutti sun kultasi jätti, Ja kutti sun kultasi jätti. OLLI. Ethän sinä mene, Anna? ANNA. Kuinka niin? OLLI. Minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa näin kahden kesken.
Hänelle oli yhdentekevä, jos heidän välinsä oli hyvä tai paha. Hän itki siksi kuin uupui niin, ettei enää jaksanut mitään ajatella eikä surra. Mutta siinä hän lepäsi yhä samassa asemassa. Tuntui viimein kylmäävän, silloin hän nousi. Niin heikoksi hän oli käynyt mielenliikutuksesta, että päätä huimasi, kun hän seisoalleen nousi, ja koko ruumis vapisi. Hän katseli ympärilleen.
Theophilo jätti hänen Naomin käsiin ja koetti päältänsä torjua ryntäävää vihollista, mutta heikontuneena veren vuodatuksesta ja avutta ystäviltänsä, sillä jokaisella heistä oli eri vihollisen kanssa tekemistä, uupui hän.
Yhdessä ne sitten minut pettivät ja saattoivat mieron jalkoihin... Minä autoin heitä elämään ja autoin niin paljon kuin voin, sen tietää jokainen. Kukaan ei saata sanoa että minä itse olisin syypää, minä tein aina oikein, vaan ne tekivät minulle Hän uupui. Kasvot yhä kalpenivat ja silmistä näkyi outo kiilto. Rovasti sen huomasi ja kävi rauhattomaksi.
Se oli työskennellyt kunnes uupui ja heitti henkensä, mutta pojassa oli vielä niin paljon henkeä, että tointui. Runne eli kauemmin. Se oli kuten jo mainittiin emännän lemmikki, sai ruokansa ainoastaan häneltä ja totteli ainoastaan häntä. Monta sataa poroa pelasti se emännälleen, joko estämällä niitä hajoamasta ja karkaamasta, tahi hyökkäämällä suden kimppuun, estäen sen siten laumaa hätyyttämästä.
Hän istui atrialla, Jalot urhot sivuillaan, Sukusalissa korkealla, Meri hyrskivä alla vaan. Nyt nousi juoja vanha, Joi viime virvokkeen Ja heitti pyhän maljan Pauhaavaan syvyyteen. Se syöksyi, aaltoon suupui Ja painui Ahtolaan. Kuninkaan silmä uupui, Ei juonut hän milloinkaan. Kas! kuinka kaunis lipas tänne tullut on? Ja sentään suljin kaapin lukkohon, Voi ihmeellistä! mitä siin' olleekaan?
Olisit toki valtaas pukeunut, Ennenkuin noin sen heitit pois. CORIOLANUS. Se menköön! VOLUMNIA. Vähemmälläkin kiihkoll' oisit ollut Se mies, mik' olet; vastustettu olis Vähemmän mieltäs, jos et olis heille Noin julki näyttänyt, mit' olit mieltä, Ennenkuin heiltä vastusvoima uupui. CORIOLANUS. He kaikki menkööt hirteen! VOLUMNIA. Vaikka tuleen!
Mut miksi voimatonna raukeaa Yritykseni kuin tuo hanke lasna, Kun veljissäni tahdoin toteuttaa Mun tahtoani, muka oikeata, Ja vastahangan kovan kohtasin Niin että neuvotonna tuskastuin Ja julma vimma paisui sisälläni, Remahti itkuhun tai parkunaan Tai salakirousten salamoihin, Kunnekka sydämmeni kiukku uupui Ja mieli häpes omaa katkeruuttaan. Niin päivä kirkastui.
Päivän Sana
Muut Etsivät