Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Maantie kulki ihan suorana peninkulman verran, niin että saattoi yhtaikaa erottaa miltei kolme virstantolppaa. Tämähän on jotain kauhean yksitoikkoista, sanoi Uuno syventäen rillejään nenäänsä ja katseli arvostelevasti molemmille puolen tietä. Näinkö suorat teidän tienne aina "plaavat" olla? kysyi hän taaksepäin kyytimieheltä. Ei tämä ole meirän kylän. Pitkäkö tästä on vielä ihmisasunnoille?
UUNO: Enhän sano, että he epäilevät, ainoastaan että he voisivat... LEENA: Mutta kuinka saattavat semmoiset ajatukset... UUNO: Ja epäilkööt minua, mutta että he ajattelisivat sinusta, sitä en voi sulattaa. LEENA: Ettäkö minullakaan ei ollut mitään Valdemarin hukkumista vastaan ? UUNO: Voisihan niinkin olla, sanon minä.
Henrik havahti silloin kuin Uuno, lopettaen jotain lausetta, sanoi: Nyt tietysti voi vielä näyttää epävarmalta, mutta ei mene montakaan vuotta, ennenkuin suomalaiset ovat enemmistönä hallituksessa, ja kas silloin! Juu, juu, sanoi Henrik, ettei Uuno luulisi hänen olleen kuuntelematta.
Uh! sanoi Uuno heidän mennessään pois nimismiehen luota. Se nyt oli kuitenkin vaan ensimäinen vaikutus. Paha vaan, että juuri ensimäinen vaikutus minulla on tavallisesti oikea. Eikö mitä, usein päinvastoin hyvät puolet tulevat esiin vasta pitkän tuntemisen perästä.
Se mies on Suomen kansakouluoppilasten aina muistettava. Hänen nimensä oli Uuno Cygnaeus. Uuno Cygnaeus syntyi Hämeenlinnassa 12 p. Lokakuuta 1810. Suoritettuaan yliopistossa maisterin ja papintutkinnot, oli hän ensin jonkun aikaa pappina Viipurissa, mutta määrättiin sitten lutherilaisen seurakunnan pastoriksi venäläisille uutis-asutuksille Amerikan luoteiskulmassa.
No sanokaa nyt mitä ajattelette! Henrik ei löytänyt mitä sanoa, sitä vähemmin, kun kiirehdittiin. Mutta Uuno keksi: Sinä sanot, että ihmisen kohtalo ei riipu hänestä itsestään, vaan jostain muusta. Hyvä. Mutta olethan sinä pappi ja se nyt kumminkin oli ihan sinun oma aikomuksesi ja tahtosi jo puolikymmentä vuotta sitten. Johannes nosti silmäkulmansa ja katsoen Uunoon sanoi: Kuka sen on sanonut?
Henrik hyppäsi jo rattailta, nostaa myöskin kätensä ilmaan riemun osoitukseksi ja juoksee häntä vastaan. Uuno pysyi rattailla ja joutui vähän ennen kohdalle, mutta ei ehtinyt hypätä alas, ennen kuin Henrik jo syleili mammaa.
Minua vaivaa aamusin omituinen väsymys, sanoi hän puolustuksekseen. Sinä tupakoit liiaksi, sanoi Henrik. Vasta aamukahvin jälkeen ja saatuaan tupakan suuhunsa tuli Uuno tolkullensa, alkoi vilkastua entisekseen ja sortaa Henrikiä taas tohvelin alle. Ouluun päin menevä juna läksi yöasemalta jo 7:ltä aamua.
Pelloilla oli vielä eilinen tukahduttava kuumuus, joka tyynen yön aikana ei ollut ehtinyt hälvetä. Uuno oli saavuttamaisillaan Johanneksen, ja mamma tuli kiirehtien, punaisena ja hengästyneenä, liian pitkillä askeleilla, pidellen rinnallaan astuvan Henrikin käsivarresta. Kun hekin olivat saavuttamassa, kääntyi Johannes taaksensa.
Mutta Henrik ajatteli itsekseen: "Et sinä Uuno rukka ole mistään korkeudesta alas pudonnut, sillä nyt sinä olet vasta niillä alkuasteilla, missä elämä opettaa miestä rakastamaan vaimoansa." Sisällä olivat myöskin vieraat toisellaiset kuin ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät