Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Samallainen minä olen kuin ennenkin, mutta sinähän olet muuttunut, ja Uuno poikaseni! aivankuin täysikasvanut! Nyt syleilivät Uuno ja mamma toisiansa, ja kun aikoivat erota, mamma veti häntä toisen kerran luokseen, ja vielä kolmannen kerran, aivankuin hakien samaa äskeistä tutustumista heidänkin sielujensa välillä. Sitten hän katsahti Uunoon.
Etäisyyden väräjävässä autereessa ne häipyivät näkyvistä yhteen metsäsinen kanssa, mutta tännemmäs ja tännemmäs ne yhä suurenivat, niitä oli satoja, tuhansia, minne vaan katsoi. Uuno katsahti taaksensa ja ihmetteli, että kyytimies siellä vaan pani käppyrässä tulta valkopesäiseen piippuunsa, niinkuin ei mitään outoa olisi auennutkaan eteen. Silminnähtävästi tämä oli hänelle jokapäiväistä.
MARTTA: Mene sinä yksin niin paljon kuin tahdot. Se on toinen asia. VALDEMAR: Eipä nyt oikein haluttaisi. UUNO: No, sillivoileipää sitten.
Jasoo, jasoo, sanoi Uuno, hypähti pystyyn ja kulki Henrikin kanssa lakki silmillä unen pöppörössä, mutta varmasti ja nopeasti hotelliin, jossa oli yökortteereja matkustajille.
Uuno ja Hanna tulivat häntä vastaan tampuriin, ja heidän kolmen kesken syntyi siinä pieni keskustelu. No sinähän lähdet lopullisesti pohjanmaalle, sanoi Uuno. Niinhän tuota lähden, en voi sanoa kuinka kauaksi. Saa nähdä emmekö mekin, Hanna, ensi kesänä pistäydy siellä.
Sairaanhoitajattareksi sittenkin?! MARTTA: En ole koskaan pyrkinyt muuhun onneen kuin saada tahtoa itse ja toimia itse... MARTTA: No niin, niin, isä minä menen, minä pukeudun mihin väreihin vaan suvaitsette! UUNO:
Mutta tangot olivat liian kaukana toisistaan. Hän ei voinut. Annas kun minä, sanoi Uuno ja koetti samaa. Mutta tuskin oli hän saanut jalkansa vähän maasta, kuin kädet pettivät ja hän oli pudota selälleen. Rilleistä vierähti toinen lasi permannolle.
Kuitenkin tapahtui vihdoin eräs hänestä riippumaton seikka, joka tavallaan pakoitti hänet lähtemään haluamalleen retkelle pohjanmaalle. Siihen oli syynä Uuno.
Vihdoin hän eräällä asemalla keksi ostaa kirjalaatikosta lasin alta erään novellin, ja rupesi sitä lukemaan, voidakseen olla vaipumatta ajatuksiinsa ja siten ratkaisematta, oliko Johannes vai Uuno oikeassa. Novelli kesti ihan Turkuun asti. Se novelli oli uuden uutukaisen hengen mukaan kirjoitettu. Se ylisti ja ihannoitsi sukupuolirakkautta.
POLISIMESTARI: Sallikaa huomauttaa, nuori herra Valtanen, että tuo mainitsemanne seikkahan puhuu päinvastoin teitä vastaan. UUNO: Mutta eikö tämän tutkinnon tarkoitus ole juuri totuuden selville saaminen? Voi, miksi olet hänelle niin ankara! VALTANEN: Olenpa varma, että hänellä on jotain juonia mielessä. POLISIMESTARI: Voimme supistua lyhyeen. Nuori herra Valtanen, mikä kaasi veneenne?
Päivän Sana
Muut Etsivät