Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
VALDEMAR: Te kaksi olette aina samaa mieltä. LEENA: Valdemar, pahoitinko?... UUNO (kiihkeästi):
UUNO: Paise on aina pahimmoillaan juuri ennen kuin se puhkaistaan. MARTTA: Ja sinua hän vihaa nyt enemmän kuin koskaan. UUNO: Se vaan näyttää päältä katsoen niin. Ei hän ole kehenkään niin kiintynyt kuin minuun. Martta, kasvatustoimeni on nyt päättymässä. Hän on melkein valmis. Saat nähdä kuinka miehekkään tyynenä hän on seisova myrskyssä, joka kohta nousee tämän vanhan liikehuoneemme ylitse.
VALTANEN: Naislogiikkaa! Pitäisi kai olla köyhä ollakseen onnellinen! Mutta niinhän Martta sanookin! Idiootti! VALTANEN: No, sensijaan Uuno loistaa onnesta. ROUVA VALTANEN: Uuno on onnellisempi, mutta ehkä vaan siksi, että aikoo pian jättää meidät...
Osaatteko tekin laulaa? kysyi neiti Hanna. Hän oli vuorostaan ruvennut soutamaan ja Henrik meloi. Kukas vielä osaa? kysyi Henrik. Ei, mutta osaatteko te? En minä niinkään, mutta veljeni Uuno hän laulaa jotenkin hyvin. Vai niin? Kuinkas, kertoihan se minulle laulaneensa täälläkin? sanoi Henrik. Jaa niin, se on totta, sanoi neiti Hanna hienosti punastuen.
Mitä sinä teet! UUNO: Koko ikänsä ajan on isä tahtonut lyödä rikki oman rakennuksensa, mutta on ollut liian heikko, jonkunhan se hänen puolestaan pitää tehdä! Mitä on tapahtunut? VALTANEN: Varovasti Uuno! Mutta sano minulle mitä täällä on oikeastaan tapahtunut. UUNO: Martta, isä suostuu kaikkiin pyyntöihisi: van der Vaer ei tule. Ei koskaan. MARTTA: Todellakin! Putosi kuin kivi sydämeltäni.
Henrik tuli yhä enemmän uteliaaksi Uunon suhteen ja mietti hänen elämäänsä, vaikka he ulkonaisesti olivatkin riitaantuneet. Muistellen Uunon lapsuutta ja heidän leikkejänsä Henrikiä rupesi salaa naurattamaan, että Uuno siinä oli hänelle suutuksissa. Ja saadakseen välin entiselleen Henrik nyt teki hänelle myönnytyksen.
Joko uskoa Gabrielin asiat kohtalolle, pitää Ingridiä kaikkien muiden ihmisten veroisena, etsiä hänestä hyviä puolia, tai tarmokkaasti ryhtyä toimeen, niinkuin olin alkanutkin ja niinkuin Uuno varmaan olisi tehnyt. Hän ei olisi lähtenyt kaupungista ennenkuin Gabriel olisi suostunut polyteknikumiin tai muuhun sellaiseen. E-ei! Mutta minulta äsken ihankuin kaikki aseet kirposivat käsistäni."
UUNO: Ahaa! Ei koskaan! VALDEMAR:
Johannes suoritti alttaritoimituksen yhä sama riutumus sydämmessä. Kaikkein vastenmielisintä oli hänelle tällä kertaa laulaminen. Hän katseli suoraan eteensä, mutta sittenkin pilkotti hänen silmiinsä toiselta puolen Henrik ja Uuno, ja toiselta mamma.
UUNO: Isän pitäisi tietenkin lakata viinaa keittämästä, siinä kaikki. VALDEMAR: Taas sinä Martta tulit siihen vanhaan vanhaan tyytymättömyyteesi. Nyt on kesäpäivä, mutta sinulla on aina kuin lokakuu. Mielentilasi vaikuttaa väkisin toisiin. Ei pitäisi suotta johtaa toisiakin alakuloisuuteen. MARTTA: Kohta pääsette minusta. MUUT: No? MARTTA: Rupean sairaanhoitajattareksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät