United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
UUNO: Koetan olla ajattelematta. MARTTA: Sinä kuitenkin voisit, jos vaan tahtoisit, saada kaiken käännetyksi ihan toisin päin. UUNO: Tarkoitat, että isä on vallassani ja voisin siis pakottaa? MARTTA: Jokseenkin niin tarkoitan. UUNO: Eikö ole paha pakottaa isäänsä? MARTTA: Sinä et voi mitään unohtaa. UUNO: Hm. MARTTA: Olethan pakottanut omissa asioissasi. UUNO: En milloinkaan.
Mikäs siinä on, sanoi Uuno ja nousi venytellen itseään. Ihanko todella matkustatte tiistaina, sinäkin Henrik? sanoi mamma. Niin, mamma kulta, mikäs siinä auttaa, eihän minulla ole varaa kustantaa itselleni kesälomaa. Täytyy sanoi hän aivankuin virkamies, ja kohautti olkapäitään.
VALTANEN: Voi minua! He kadottavat järkensä! Olen syössyt heidät onnettomuuteen, nälkään, maantielle! Voi minua, voi minua! UUNO: Kyllä minä tiedän, älä sinä sekaannu. Vihdoinkin on tästä painajaisesta päästy! Mitä näillä kirjoillakaan enää tekee. LEENA: Uuno, mitä sinä teet! UUNO: No nyt tästä tulee toinen elämä taloon! Mutta vielä minulla on suurin nautinto jäljellä! Haa! LEENA: Uuno!
Seuraavana päivänä Henrik ilokseen huomasi, että yölliset synkät ajatukset saattoivat hyvin olla liioiteltuja: ei hän ehkä ollutkaan niin tarmoton, kuin oli näyttänyt, ja ehkä siitä tähtitieteestäkin vielä jotain tulee. Uuno on vaan toisenluontoinen ihminen, siinä kaikki. Jos Henrik löytää niin varmasti oman alansa kuin oli nähtävästi Uuno löytänyt, niin eikö hän muka voisi tarmokas olla!
Uuno oli siis vaan huomauttanut hänelle hänen kevytmielisyytensä. Niin että kun Uuno oli asiansa toimittanut ja tuli pois, oli Henrik jo lauhtunut. Hän sanoi vaan: Enhän minä muuten, mutta mitä ne ajattelevat kun sinä suositat heille ihan vento vierasta.
Minä voin jo paremmin Uuno, kiitoksia vaan, sanoi Henrik ja puristi hänen kättänsä. Tulet ehkä illallisellekin. En, en. Mene sinä vaan. No ehkä sitten menenkin. Siellä jo käskettiin. Uuno meni. Se palvelija, joka tuli vuodetta laittamaan, toi illallisella olevalta herrasväeltä kaikellaisia ehdotuksia toimenpiteistä sairautta vastaan, sekä lasillisen kuumaa kamomillateetä.
Kaikkia esi-isäin erehdyksiä tässä vielä rupeisi penkomaan! Pääasia on tehdä työtä. Työ on onni. Ja jos vaan teen tehtäväni hyvin, en tarvitse mistään muusta pitää huolta. UUNO: Hm! Toiset niin, toiset näin.
Katsokaa noita pilviä. Tuotakin tuolla. Kaataa vielä veneenne! Pojat, rakkaat, jospa ette lähtisikään. UUNO: Niin, Valdemar, sietäisipä olla varovainen! Nousen vielä minäkin tästä tappeluun ja upotan sinut! MARTTA (vasemmalta, hämmästyneenä, huolestuneena, katsoo kuistikolta lähteneiden jälkeen, palaa sitten vasemmalle ovelle, kutsuu hiljaa):
UUNO: Martta, eikö sinullakaan ole tähän mitään sanottavaa? (
Milloins myö sitt' männään? sanoi hän; tietysti hän oli jo ehtinyt omistaa viipurilaisen murteenkin. Perjantaina, sanoi Henrik ehdottelevasti ja epävarmasti. Uuno sanoi: Jaha, jaha! Ja kohta oli Uunolla kaikki järjestettynä niin, että juuri perjantaina eikä minään muuna päivänä olisi enää ollut mahdollistakaan lähteä.