Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
UUNO: No tuota noin miksi esimerkiksi äitisi, joka niin rakastaa sinua, tahtoo syleillä ja suudellakin sinua? LEENA: Ah, sinä kenties kuvailet, että suuteleminen minusta on syntiä? Ei ollenkaan. Mutta se on aivan tarpeetonta meidän välillämme. Mitä varten? UUNO: Ei, Leena, et sinä siitä niin vähällä pääse. Minä matkustan. LEENA: Tule tänne. UUNO: Valdemar!
Koko tuo luukku hänen sieluunsa oli, kuten sanottu, vaan hetkeksi auennut, ja se oli sitten niin sulkeutunut, ettei siitä näkynyt vähintäkään jälkeä. Ja Uuno puhui nyt luvuistaan ja töistään niinkuin olisi niihin ryhtynyt vaan iloisesta isänmaallisesta velvollisuuden tunnosta.
Vähitellen hän ei enää välittänyt siitä, että pappakin kuuli pihan perältä hänen harmonikkansa jankutuksia. Mutta kerran hän soitteli jo vintikamarissa, ja silloin se tuli hänen asioilleen ratkaisu. Käske Gabriel alas, hetipaikalla! sanoi pappa Uunolle. Uuno säikähti papan terävästi tuijottavaa silmää ja kalvenneita suupieliä. Hän meni nopein askelin, sydän kurkussa vinninrappusia ylös.
He sovittelivat yhdessä lasia takaisin kehään ja haukkuivat leikillään toistensa kykenemättömyyttä näin pienessä asiassa. Etpäs voinut vetää itseäsi ylös! sanoi Uuno, kun lasi oli paikoillaan ja rillit painetut nenälle.
Uuno oli kasvattanut itselleen neliskulmaisen pukinparran, semmoisen kuin heidän puolueensa vanhalla johtajalla oli, joka teki hänet sangen perusteellisen ja itseensäluottavan näköiseksi.
Aha, sanoi Henrik, hänkö onkin sinun ihanteesi, minä koko ajan ajattelin, että joku se varmaan on, joka on sinut kääntänyt. Uuno rupesi nauramaan. Kyllä se ainakin on reima poika, jota kelpaa kuunnella. Suomen suku, sanoo hän, on yhtä laaja kuin mikä muu tahansa Euroopan kansoista.
Hänestä näytti, että Uuno on eksymäisillään jonnekin raakaan, röyhkeään, herjaavaan maailmaan, ja että voisi häntä siitä vieläkin estää ja pidättää, jos oikein panisi siihen kaikki voimansa. Mutta kun Henrik heräsi ajatuksistaan, näytti hänestä kummalta, että hän oli saattanut noin ajatella Uunosta.
Ei missään koko tämän maan pinnalla ole tarjona sen täydellisempää lepoa, ja lepoahan te tarvitsette hirmuisesta taakastanne, jota olette vuosikymmeniä kantanut! Ainoa vika, että ihmiset ovat antaneet sille paikalle ruman nimen... PANKINJOHTAJA: He sanovat sitä vankilaksi. UUNO: Vaikka se on mitä täydellisin vapahdus! PANKINJOHTAJA: Olette oikeassa, mitäpä nimestä! Todellakin!
UUNO: Niin, Martta, miksi?! Siksi kai, että silloin minä olisin hukkunut. MARTTA: Mutta miksi... UUNO: »Miksi hukkui perheentoivo ja elämään jäi sen hylkylapsi», niinkö? MARTTA: Sitä en tahtonut sanoa. PALVELIJA: Herra pankintirehtööri... Sanoo olevan välttämätöntä asiaa.
Tosin se Henrikiä vähän nauratti, mutta ei hän sentään jäänyt ulos, vaan meni sisälle. Uuno oli sytyttänyt molemmat kynttilät ja käveli takitta edestakaisin, peukalot liiviaukoissa ja paperossi hampaissa. Hän oli jo saanut huoneen täyteen savua. Nähtävästi hänellä oli jotakin sanomista Henrikille, mutta hän odotti, että Henrik rupeaisi riisuutumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät