Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hän istui atrialla, Jalot urhot sivuillaan, Sukusalissa korkealla, Meri hyrskivä alla vaan. Nyt nousi juoja vanha, Joi viime virvokkeen Ja heitti pyhän maljan Pauhaavaan syvyyteen. Se syöksyi, aaltoon suupui Ja painui Ahtolaan. Kuninkaan silmä uupui, Ei juonut hän milloinkaan. Kas! kuinka kaunis lipas tänne tullut on? Ja sentään suljin kaapin lukkohon, Voi ihmeellistä! mitä siin' olleekaan?
Niissä oli Johan Vilhelm Snellman, voimallisena, järkähtämättömänä ja pelkäämättömänä, niinkuin muinoisajan jaloimmat urhot, ensi rivissä ja voitti terävällä, rehellisellä kalvallansa voittoja, joita vielä tulevatkin polvet ylistävät.
Jumalat Kalevala-runostossa eivät sekaannu asioihin omatakeisesti, itsenäisesti; jos Kalevalan urhot heitä lähettävät Pohjolata vastaan, niin he rientävät sille tuottamaan vahinkoa; jos Pohjolan emäntä heitä Kalevalan turmioksi nostaa, he tottelevat yhtä hyvin hänenkin käskyjään.
Vaan alan äärimmän, välin kaivannost' esimuuriin, tungokseen hevot täytti ja kilvenkantajat urhot; päin Priamon vesa Hektor näät kuin rientävä Ares tunkeutui, kun Zeus soi voitonkunnian hälle. Polttanut kai tulen liekill' ois tasakaarevat laivat, mielt' Agamemnonin ylhä jos ei ois johtanut Here itse jo joutumahan, tukemaan pian intoa toisten.
Niin hän lausui ilman kyyneleitä, Meni hiljaan ääreen kaatunehen, Lankes polvillensa, otti huivin, Peitti hiljaan ammutun hän otsan. Suruissansa, vaiti urhot seisoi, Niinkun metsä, joss' ei tuuli kuiska. Seudun naiset seisoivat myös hiljaa, Suremaan ja katsomahan tulleet.
Kun Panu, joka astui eillimmäisenä, oli saapunut ensimmäisen soihdun pitäjän luo saunan eteen, ojensi tämä hänelle soihtunsa ja virkkoi: Terve teille suuret urhot, terve tultua talohon matkan pitkän käytyänne, suorittua suuret kaupat.
Ja Krankka hymyhuulin Näin lausui huo'aten: "Mä neuvon viisaan kuulin, Mut ymmärtänyt en." "Jos muistanut mä oisin Tuon neuvon mielevän, Niin nähnyt oisin toisin Tään leikin päättyvän." "Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen." "Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: "Sä karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot." Santavuoren tappelu.
Tämä kerta teidän kerta, ensi kerta meidän, tämä kerta meidän verta, ensi kerta teidän! Poltitte nyt meiltä tuvat, poltamme me teiltä, vaikka haavat arvettuvat, armoa ei meiltä! Tämä kerta teille voitto, ensi kerta meille, nousee punasurman koitto, kodeistanne teille! Veitte meiltä immet, vaimot viemme vielä teiltä, hiihtää koston urhot aimot kohta teille meiltä!
"Sinä olet oikeassa", sanoi keisari kävellen hänen kanssaan edestakaisin lattialla. "Jumala ei ole antanut minulle henkeä, joka johdattaa sotajoukkoja taisteluun, mutta sen sijaan on hän antanut minulle nämä molemmat voitokkaat urhot ja onneksi heitä on kaksi. "Nuo molemmat kadehtivat toinen toistaan ja se tukee valtaani varmemmin kuin heidän uskollisuutensa.
Siitä lempirunoilijaini säkeiden soudattelu kuin lapsuuteni keinun puutarhan koivujen välissä, siitä tuudittelu kalevaisen kielen, niinkuin suvilaineiden loiskina muistojen ulapoilta kaukaa luhtaiselle rannalle läpi huojuvan ruohikon: Hirvenhiihtäjät ja Hannat, Perhon hauta ja »Kesäisen illan kullasta tuo joutsen tultuaan...» Siitä Härkä-Tuomo ja »Mi ikävyys, mi hämäryys...» ja tarina kalpeasta immestä ja rohdinpaitaiset urhot Impivaaran saloilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät