Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Kun siis ratsuväki ei päässyt paikaltaan liikahtamaan ja kun jalkaväki kuuli hevosten puhkuvan juuri selkänsä takana, oli luultavasti vain tämä juhlallinen tilaisuus ja kuninkaan läsnäolo syynä siihen, etteivät nämä urhot käyneet kiväärinperillä ja miekanterillä huimimaan toisiaan, niinkuin Pohjanmaalla on tapana, kun ystävät joutuvat riitaan pitopaikoissa vaikkakin taistelu silloin tavallisesti toimitetaan aidanseipäillä.
Vaan nyt ei synkät syyt, ei hallat Meit' isäin haudoilt' eroita, Ei taistelut, eik' ilkivallat Maast' armaimmasta vieroita, Niin korvet synkät, kallioiset, Kuin laaksot, järvet tuhatmoiset Kaikk' ovat kalliit, rakkahat. Takana soitten, kallioissa Sai äidit piilon lapsineen, Kun urhot kaatui taisteloissa, Tai voiton toivat armailleen.
Kaikk' esteet sortaa voittokulku tuo, jo katkaistu on sotavoima suuri, ja avuks Turun urhot rientää luo, ja Gripenberg hän Hämeen poikiansa tuo hurraten, rivit vankkana kuin muuri. Kas noita! Essen uljas, miekka kourassaan, ja Heideman ja Ramsay kilvoin koittaa. Kas, kuin ne ryntää yli hurmeilevan maan! Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan ja sadat muut, noill' eikö voimaa voittaa?
Mut maani, Sun lapses orvoiks jää ja tyttäres Sulhoitta kuolee taikka leskenä. Tää kaikk' ois halpa vahinko! vaan jos Vihollinen nyt ryntää niskoillemme, On maamme voimaton pois urhot on. Haa, vaimo! Lapsettaako sua taas? ELMA. Jos lapsettais.
Hän miesten karkaistujen mielet voitti, hän heidän tunsi joka tuskan, tarpeen; kun näkyi hän, niin korven päivä koitti, hymyili urhot, meni haavat arpeen, ja moni kolkko, kova, hyinen mieli taas muisti, mit' on kodin pihtipieli. Mater Castrorum! Leirin äiti! Tuolla nimellä hän ol' leirin kaiken lempi.
Työnsä tehtyä ja saalliinsa saatua palasivat urhomme kotiin, luullen tännekin saapuvan vihollisia, joilta olisi lähin tarve varjella kotiseutunsa. Mustasukkaisuuden uhri. Jonkun ajan ovat urhot olleet kotonaan edellämainitulta retkeltä. Ruotsalainen sotaherra Ehnberg, oli nyt Keurun pappilassa; hän oli tullut tänne pienen etuvartija-joukon kanssa.
Kau'an ryhmää Laokonin, Kärsimistä katkeraa Myrkkyhammas käärmehissä Lapsinensa surman saa Ihmetellen urhot itki, Hellät naiset kasteli Kyyneltulvin, lapsukaiset Vaikeroiden katseli.
Siellä saatiin nähdä kahta Urhoo, Everetluutnanttia, Vanhan Christjernin ja Loden, Molemmat oli vanhuksia. Aminova vertaisena Loisti heidän rinnallansa, Ringissäpä nuoret urhot Oli heidän seurassansa. Vapahasti kaikki saivat Jutellakin kun nyt juotiin!
Yöpyi uhkeahan peräsuojaan itse Akhilleus, vienona vierellään Briseis kukkeaposki. Kaikkipa taivahiset sekä valjakonhaltiat urhot yön yli uinuivat, unen armaan valtahan vaipuin, valveill' yksin vain oli Hermes, tuottaja onnen, miettien mielessään, miten auttais laivojen luota kansain pään Priamon sivu valppaan vartion silmäin.
Lopulta Kalevaisia vakoilin, Väijyin veljeni tekoja, Vapisin aseväestä, Joka uhkasi sinua. Urhot näin sotajalalla, Lähtevinä julmat joukot. Silloin vaistoni opasti Minut löytäjäksi. Tässä Sulle tuon sotasanoman! KULLERVO. En sotasanoja kammo. Vaan jos onnen tuoda tahdoit, Lemmen onnen myöhästyitpä. Onni on lintu lentämässä, Ohatessa ammuttava, Muuten mennyt on iäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät