Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
JUHANI. »Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!» TIMO. Vie sinun seitsemän seppää! JUHANI. Sukkelin tempaus maan piirin päällä! TUOMAS. Urhea tempaus, miehukas tempaus sekä kontion että teidän! JUHANI. Oi sinä musta sonni! TIMO. Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten?
Urhea Yrjö ei sillä hetkellä ollut mielestään huonompi Simsonia, joka kantoi Gazan portin olallaan.
Heitä ei voitu pidättää, ennenkuin tehtiin heitä vastaan kiivas painettihyökkäys. 600 miestä, etunenässä tuo "urhea, hyvin tunnettu kolmonen: Fahlander, Malm ja Duncker". Ja tämä onnistui niin, että Venäläiset täydellisesti viskattiin takaisin ja sorrettiin aina jokeen asti.
Hän oli urhea, jalomielinen ja tunnollinen mies. Ristiinassa Savossa 1762. Hänen luonteensa kuvailemiseksi runo kyllä riittää; kärkäs hänen kätensä tosiaankin kuuluu olleen ruoskaan tarttumaan, kun joku vain ei osannut puhua niinkuin piti. Sodan alkaessa hän oli Hämeen rykmentin majuri. Kesällä 1808 tämä omapäinen upseeri johti menestyksellisiä partioretkiä.
Viholliset piirittivät hänet kokonaan, eikä hänelle näyttänyt olevan mahdollista välttää joko vangiksi tuloa eli kuolemaa, niin ankarasti kuin hän taistelikin. Silloin keräsi eräs urhea upseeri joitakuita yhtä urhokkaita kumppaneitansa ja he pelastivat onnellisesti kuninkaan vihollisen käsistä. Sama upseeri oli sittemmin itse vaarassa ja vähällä joutua vangiksi.
Ole uskollinen, nerokas, urhea, niin saat sen kenties pitää. Tässä on matkaasi varten." Kuningas aukaisi pienen lippaan, otti siitä kourallisen kulta-ecu'itä ja kaasi ne runoilijan käteen. "Hyvä Jumala!" tämä huudahti, "nyt on syytä hankkiakseni vihdoin kukkarokin, joka ei ole vallan pohjaa vailla!"
Aika ja paikka tekivät tämän soiton kammottavan juhlalliseksi, ja kuinka urhea ritari olikin, vetäytyi hän kumminkin kappelin etäisimpään, alttaria vastapäiseen nurkkaan, saadakseen häiritsemättä pitää tämän odottamattoman ilmotusmerkin seurauksia silmällä. Kauan ei aikaa kulunut, ennenkuin silkkinen esirippu uudelleen vedettiin syrjään ja tuo pyhä kaapi taasen näkyi hänelle.
Askelnopsapa tuon näki aimo Akhilleus; nousten laivan valtahisen peräkeulaan näät uros katsoi taistoa vaaraisaa sekä vainoa voihkehikasta; koht' asekumppaniaan, Patroklos-ystävätänsä, huusi hän laivaltaan, sen kuuli ja kuin sodan Ares kumppani luo majast' astui tuop' oli alkuna turman. Ensiks urhea noin nyt virkki Menoition poika: "Miksi, Akhilleus, kutsuit luo? Mitä multa sa pyydät?"
"Te tulitte kohotetulla peitsellä," sanoi ritari; "jos joukko saracenejä olisi minua ahdistanut, olisi kunniani minun sallinut heille näyttää sulttanin passin, vaan yksinäiselle miehelle ei koskaan." "Ja kumminkin yksi mies," sanoi saraceni ylävästi, "riitti matkaasi katkaisemaan." "Tosi kyllä, urhea mahomettilainen", vastasi kristitty; "vaan harvassa sinun vertaisiasi löytyy.
Käyn luostarista kirkkoon, kirkosta Taas luostariin; sielt' askel vihdoin vaan On hautaan. Siin' on munkin elämä. Mut, poika kulta, kuink' on sinun? Oi, Kuink' olet suureks, jänteväksi käynyt. Miss' olet ollut, mitä tehnyt? Vuodess' Urhea sulho kokee enemmän, Kuin kaikki munkit elin-aikanansa. Mut miksi olet taas nyt palannut?
Päivän Sana
Muut Etsivät