Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Kaikki, jotka ovat tämän pienen provansaalilaisen kaupungin nähneet, kuvaavat sen erittäin ihanaksi, rauhalliseksi ja idyllimäiseksi. Noin viisisataa vuotta sitten perustivat munkit lymypaikakseen tämän kauniin kylän melkeinpä meren saarille, joita vastaan loiskivat Välimeren lempeät laineet. "O satis nunquam celebrata tellus! Dulce solamen, requiesque cordis!" laulaa siitä eräs munkki keskiajalla ja vielä innostuneempana huudahtaa toinen: "Dispeream, hic si non semper vivere queam". Kauniit vuorimaisemat maan puolella tarjosivat sopivia kävelypaikkoja ja kaupungin lehtevät, kukkivat puistot viileää kalvetta kesäisen auringon paahtaessa. Tänne "tuoksujen ja kukkien" keskeen pakeni Mérimée omain sanojensa mukaan kuin kissa, joka häveliäisyydestä tai turhamielisyydestä pakenee syrjäiseen soppeen peittääkseen muilta surunsa ja kärsimyksensä. Hänen talouttansa hoiti siellä kaksi vanhaa englantilaista naista, rva Ewers ja nti Lagden, molemmat Mériméen äidin hyviä ystävättäriä, joilla tässä maailmassa ei vanhemmilla päivillään ollutkaan muuta tehtävää kuin vaalia ja palvella "rakasta Prosperia". Bivouac-Napoléon-kadun varrella oli heillä asuntonsa, akkunat merelle päin. "Mes fenêtres donnent sur la mer et je vois les îles de mon lit. Cela est délicieux", kirjoittaa hän "tuntemattomalle". Tänne palasi hän Pariisista joka talveksi pakoon pakkasta ja keuhkoille ilkeää ilmaa. Täällä sai hän kaukana hovielämän pyörteestä ja valtiollisten tapausten kiihoittavista riidoista mielensä mukaan hoidella riutuvaa terveyttään, työskennellä rauhassa, minkä voimat sallivat, ja harjoittaa rakasta maalaustaidettaan, joka oli tuottanut hänelle jo niin monta nautinnon hetkeä. Täällä ottaa hän vielä vanhoilla päivillään oppitunteja ystävänsä taiteilija Grenier'n edessä ja usein nähtiin hänen istuvan meren rannalla päiväpaisteessa sivellin kädessä ja maalaustelineet edessä. "Je fais des paysages tous plus beaux les uns que les autres. Mon ami (Grenier), qui est peintre plus véritable que moi, est dans une perpétuelle admiration de ce pays-ci. Nous passons nos journées
Muutamia päiviä sitten eräs vieras pohjasta päin lauloi T:ri Lutherin akkunan alla Augustinin-luostarissa yhden virren, joka alkoi: "Es ist das Heil uns kommen her." T:ri Luther pyysi, että se laulettaisiin uudestaan. Se oli vastaus Preussistä siihen iloiseen sanomaan, joka on niin laajalle levinnyt hänen sanojensa kautta! Hän sanoi, että hän kiitti Jumalaa täydestä sydämestä.
Jach sito alle zusammen: ei, jach sito de stacker nicht, nimmer grausam gewesen. Jach sano: Kinder, lasst uns gute Freunde und kumppanit werden. Hagel! Das junge Flicke fiel mir um den Hals, so verdammt froh war sie. Heitä oli kolme, sanoo Burchard? Ja missä erosi hän heistä? Jach dem konwojierte kaikki kolme bis nach den Malaks, kirkonkylässä.
Wird in den Urtheilsspruch uns deine Handschrift klar, Mit einein Kuss darauf beugt unser Haupt sich dar. Henrikillä oli eräänä päivänä pitkä yksityinen keskustelu taitavan ja huolellisen kotilääkärinsä, assessori Munterin kanssa. Tullessaan hänen luotaan oli assessorilla kyyneleet silmissä.
Mutta lukkariin oli tuo yleinen iloisuus nyt tarttunut, hän tanssitti eukkoa ja joka kerralta kuin hän käänsi hänet ympäri, antoi hän hänelle aika suudelman. "Nyt lukkari tulee ihan hulluksi!" sanoi Swart. Lopuksi tanssivat he iso-isän tanssin: "Un als uns' Grossvater de Grossmutter nahm, Da war uns' Grossvater ein Brüdigam". Swart tanssi Wittin emännän kanssa.
Mutta yleinen ilo ja riemu oli tarttunut lukkariin; hän tanssitti eukkoa ja joka käännöksellä loiskautti hänelle aika muiskun. »Nyt on lukkari tullut ihan hupsuksi!» Näin sanoen tilasi ukko Swart isoisän-tanssin: »Un as uns' Grossvader de Grossmauder namm, Dor was uns' Grossvader ein Brüdigam!» Ja silloin kun isoisä isoäidin nai, niin olihan se isoisä sulhona kai!
Päivän Sana
Muut Etsivät