Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Lausun siis teille jäähyväiseni! Ja minä annan hyvästini teille, ritari. Olette jälleen niin miettivä, Elina Gyldenlöve! Isänmaanne kohtaloko kalvaa taas mieltänne? Isänmaani? En ajattele isänmaatani. Ehkä teitä siis ahdistaa tämä aika, jossa on niin paljon taistelua ja tuskaa? Aika? Sen unohdan nyt. Te menette Tanskaan? Niinhän sanoitte? Minä menen Tanskaan.
Heinä himmeä helisi: "Muistelen minä sinua, muistatko sinä minua?" Tuo kaunis pajarin poika kävi neitosen kätehen, ristin kaulahan ripusti. "Silloin mie sinut unohdan, kun minä punainen nurmi." Singahti satulahansa, kultanuolena katosi, jäi impi imehtimähän pohjan tähden tuikkehesen.
"Kyllä, kernaasti, mutta en saata mennä takaamaan sitä, etten unohda mitään. Hengen keskittymisellä nykyhetken tehtävään on ihmeellinen kyky haihduttaa muistista menneitä asioita. Mitä Baskervillen koiraan tulee, niin koetan, mikäli voin, esittää yksityisseikkojen kehitystä, ja sinä saat tehdä kysymyksiä, jos minä unohdan jotain.
Totta on, minä unohdan, ettei kreivi ole voinut kuulla kaikkia niitä tyhmiä juttuja, joita oli liikkeellä nuoruuteni aikana kuusi- tahi seitsemänkymmentä vuotta tätä ennen. Millaisia hullutuksia ihmiset saattavatkaan keksiä! Sanottiin, että Bertelsköldien sormus, jota kaksi Ruotsin kuningasta oli pitänyt, tuottaisi onnea kaikessa.
Taidatko sinä, Berndt, kertoa tuota tarinata, jonka minä kerroin Loppiais-iltana, tarinaa tittut? Taidan kyllä, ja jos minä jotakin unohdan, niin auttanette te minua langan päähän. Ja sitten hän alkoi tarinan. Ei, niin ei se ollut, auta minua, Maria! sanoi hän toisinaan, ja Maria auttoi; mutta loppupuolella ei hän osannut oikein kertoa tähti-tikapuista, eikä hän hyväksynyt Marian avunantoa.
Vähääkään jos Unohdan äärettömist' ansioistas, Uskollisuutens' unohtakoon Rooma! Olette, rouva, keisarin nyt vanki; Hän arvonne ja säädyn mukaan teitä Ja seuraannekin hyvin kohtelee. SATURNINUS. Ihana nainen! Moist' ei pintaa tapaa: Tuon naisin, jos viel' oisin naimaan vapaa. Pois otsan pilvet, kaunis kuningatar!
Teistä on varmaan ihmeellistä, että minä Teistä? sanoi Reinhold. Ah, Reinhold, minä unohdan aina. Sinusta on varmaan ihmeellistä, että me muut kaikki emme voi mihinkään mennä ilman sinun johtoasi. Reinhold ei tarttunut puheeseen, vaikka Helena vaikeni. Sinä olet niin itsenäinen, etkä voi ymmärtää semmoisia, jotka riippuvat toisista, jatkoi Helena.
"Minä unohdan hänet, unohdan kokonaan ja ajattelen muita asioita", päätti mies. Kuitenkaan ei hän voinut sitä tehdä. Ajatellessaan vuoden tuloa, sängen kyntöä ja tuhansia muita seikkoja, kuitenkin samalla vaimovainaja oli ikäänkuin kaikkien muiden ajatusten pohjalastina, ja rinnan alla tuntui niin pahalta.
SAKEUS. Mun tyttäreni, hyvä lapsihan olet ollut aina, paitsi yhdessä kohdassa, mutta siinäpä tuiki itsepintainen ja vastahakoinen. Sinä ymmärrät? LEA. Minä ymmärrän; tämä viittaa Joakseen, mun ylkääni. Hänen mielensä on muuttunut. Aram, nytpä unohdan sinun ja liityn Joaksen kohtaloon; sillä niin on isäni tahto.
Seitsentoista-vuotias tyttö. En tiedä, mitä toivon, Ja toivon kuitenkin, Sydämmein on niin autee, Ja täynnä kumminkin. Mitä rauhatuus tää tähtää, Jok' ei vie perillen? Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen? Mä istun neuloskellen Kuin orja yhtenään; Teen työtä ahkerasti, S' ei joudu sittekään. Käteeni otsa vaipuu, Unohdan neulasen. Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen?
Päivän Sana
Muut Etsivät