Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Hän on unohtanut minut ja vähät hän välittää enää muinaisista suruista ja iloista; vähät hän välittää minusta kulkuriraukasta, joka täällä harhailen hävitetyssä maassa. Mutta minä, minä en voi koskaan unhoittaa häntä, joka minut on unhoittanut! En koskaan ole löytävä sitä, joka parantaisi minun haavani!"
Hän käskee myöskin sanomaan sinulle, ja sen olin vähällä unhoittaa, että sinun sisaresi on seurannut Roomalaista, Publius Cornelius Scipiota, eikä tuota toista hyvin vaarallista miestä, se sinun piti saada tietää. Odota nyt, minä pyydän, siksi kun palajan; siihen ei paljon aikaa mene."
Seitsemäntoista pitkää vuotta oli hän kokenut niin paljon, kuin voi, tukahuttaa näitä karvaita muistoja ja unhoittaa poikaansa; pahatekonsa sekä itsensäkin.
Se oli samaa, kuin unhoittaa nuo entiset opin, viisauden ja vanhurskauden unelmat nuo rakkaat unelmat, jotka olivat hyväilleet ja ravinneet hänen ylpeyttään ja sen sijaan tulla oppimattomaksi, nöyräksi, hengessään köyhäksi ja järjeltään lapseksi, antaa kaiken vanhan kuolla Kristuksessa ja jälleen nousta ylös uusilla ajatuksilla, uusilla unelmilla, uusilla toivoilla.
»Sinä et saa rakastaa minua liian paljon minun itseni tähden», sanoi hän. »Minä tulen hyvin mustasukkaiseksi hänen puolestaan, enkä salli sinun unhoittaa häntä. Kerron sinulle jotakin, joka tuntuu ehkä sinusta kummalliselta. Etkö usko, että henget väliin voivat ilmestyä uudelleen maailmaan täyttämään jotakin työtä, joka on ollut heidän sydämellään?
Mutta nyt ovat he kääntäneet minut ylös ales, nyt on rangaistus kohdannut minua syntistä vaivaista!" Pastori lohdutteli häntä ja sanoi, että kaikki tulisi olemaan hyvin, kun hän vaan olisi päässyt jaloilleen jälleen. "Ei, herra pastori", sanoi Swartin emäntä, "sitä en minä niin helposti voi unhoittaa?
Ikävöivästä aurinko liikkuu liian hitaasti ja ennen vaeltava tähti unhoittaa aikansa, kuin rakastaja, jota rakkaus on kutsunut.
Silloin kuului suhina tuvan katolta. Oi Hansel'ini sinut olin unhoittaa, huudahti Wappu. Sinä ! sanoi hän hymyillen Joosepille tuota sinun täytyy kärsiä olettehan samat kohtalot kokeneet: olenhan noutanut sinun, samoin kuin tuonkin kalliolta omakseni! Sitten he astuivat alas. Hää-saatto ei ollut suuri.
Sillä sinne paloi nyt mieleni, ja olin päättänyt itsekseni, että päästyäni sinne, en sieltä enään palaisi; sillä siellä kaukana merien takana, eroitettuna suuresta sivistyneestä maailmasta, voisin paremmin unhoittaa sen tuskan ja kaihon, joka nyt kalvoi sydäntäni, muistellessani kadonnutta onnelaani.
Pois verkkaan, raskain pisarin se katoo autuus, ainoisin, min koskaan näki maa. Viel' elämätä kiittäen voin juhlia tään hetkisen ja aamun unhoittaa. Näin juhlain juhlaa vietetään! Käy kohta aamuun kelmeään tie keppikerjurin. Vain muistost' elää silloin saan sen onneni, jot' ainiaan vain uness' aavistin. Aallon laulua.
Päivän Sana
Muut Etsivät