Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ajasta ei riipu arvo hyvän teoksen; ja jott' ois jälkipolvill' ilo siitä, saa nykyaika itsens' unhoittaa. ALFONSO. Me kahden, rakas sisar, toimikaamme, kuin yhteis-eduks usein teimme jo. Jos minä intoilen, sä hillitse; ja jos sa laimenet, ma kiihoitan. Niin ehkä hänet pian määrässään näemme, hartaan toivehemme mukaan. On silloin isänmaa ja maailma suurtyötä miehen luomaa hämmästyvä.
Vanhan ystävyyden suhteensa vuoksi vainajaan sekä myös siihen nähden, että kovimman rangaistuksen ansainneet eivät enää olleet saavutettavissa, hänkin oli tullut siihen päätökseen, että oli parasta unhoittaa se, mikä oli tapahtunut. Keskustelumme lopulla sanoin hänelle jotakin, jota rouva Forbes oli hartaasti pyytänyt minua perille saattamaan.
Nähdessään, että Isolde karttaa häntä Tristan vavahtaa häpeästä ja suuttumuksesta, vetäytyy oven puoleen: "Totisesti olen liian kauan elänyt, koska olen nähnyt sen päivän, jolloin Isolde työntää minut pois, kieltää minulta rakkautensa ja pitää minua liian halpana! Ah, Isolde, joka paljon rakastaa, myöhään unhoittaa!
Mutta Kaarle ei päässyt Moskovaan, hän ei voinut valloittaa Ukraine'a, ja talvesta ei tahtonut tulla loppua ollenkaan, Sitä kauheaa kylmää, joka meitä ahdisti vuonna 1709, ei voi kukaan unhoittaa, joka silloin eli, erittäinkin meistä sotamiehistä, jotka kärseimme niin kauheasti.
Ei, ei! Minä en tahdo kuulla sanaakaan. Mitä se lieneekin niin minä voin unhoittaa kaikki. *Rebekka*. Mutta minä en voi. *Rosmer*. Oo, Rebekka! *Rebekka*. Niin, Rosmer, *se* se juuri on kauheata, että nyt, kun elämän onnea tarjotaan minulle täysin mitoin, nyt olen muuttunut sellaiseksi, että oma entisyyteni salpaa minulta onnen. *Rosmer*. Entisyytesi on kuollut, Rebekka.
Tuo suloinen hetki oli häneltä ohitse, mutta hän tiesi, ettei hän koskaan voisi sitä unhoittaa, että hän kätkisi tämän kevätjuhlan metsässä suloisimpien muistojensa joukkoon. Kun aurinko hitaasti alkoi laskeutua länteen, niin lähdettiin paluumatkalle, ja jotakuinkin väsyneinä tanssista ja leikistä.
Meidän välillämme nousi riita, jossa hän kohteli minua niin ylpeästi, ett'en minä sitä voinut kärsiä. Minulla oli oikein ja kun selitin perusteeni muille johtokunnan jäsenille myönsivät he kaikki, että minä olin oikeassa mutta tätä voittoani ei Karolinan isä voinut koskaan unhoittaa. Ennenkuin tämä riita alkoi, olin ystävän tavoin käynyt hänen kodissansa.
"Minä lähden Belisariuksen ja Antoninan mukana ja koetan heidän läheisyydessään, katsellessani täydellisesti sopineiden puolisoiden onnea, unhoittaa kammoni, epäluuloni ja vihani koko ihmiskuntaa kohtaan." Cethegus hypähti vuoteeltaan, heitti kirjeen kädestään ja rupesi kävelemään. "Prokopius on narri. "Ja narri on Cetheguskin, joka niin pahastuu menetetystä sielusta.
Hän käsitti myös nyt, ettei niin hyvin järjestetyn valtion hoitosuunnitelma saattanut olla hämmennettyjen ihmisaivojen keksintöä, sillä näitä lakeja saattoi mieluummin kutsua jumalallisiksi kuin inhimillisiksi; niinpä hän kirjoittikin kaikki muistoon, mitä minä hänelle kerroin, peljäten että muuten saattaisi jotain unhoittaa.
Kuinka voin olla niin hävytön, niin itsekäs, niin kiittämätön ja unhoittaa kaikki mitä nyt jo olen teille velkaa ja jota kenties en milloinkaan voi maksaa? Minä voin ainoastaan vastata: 'Se on kohtalon, se on luonnon, se on rakkauden syy' ." "Tässä minun täytyy keskeyttää itseäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät