United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä laivamatkaa en voi koskaan unhoittaa, sillä tuon kylmän kylvyn jälkeen me kihl... KAARLO. ... Kylmetyimme, niin oikein. Ei, me tulimme kihloihin. KAARLO. Herranen aika! Eihän siinä mitään itkettävää ole. On kyllä, minun täytyy itkeä, miettiessäni, että sinä sillä kertaa panit henkesi alttiiksi pelastaaksesi minut, ja nyt lopuksi otat minulta hengen kylmäkiskoisuudellasi.
Niin, isäni ... mutta teidän ei tule minun tähteni unhoittaa Akselia ja Emmaa. Jos minä olisin jäänyt siksi kuin olin, niin olisivat he... Aivan oikein, sanoi kreivi tyytyväisesti hymyillen; minä aionkin jakaa tavarani. Sinä et saa enempää kuin hekään.
Ken yhtä ihmistä rakastaa, se kaikkia rakastaapi. Ken kerran voi itsensä unhoittaa, se unten onnen saapi. Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan. Mitä siitä jos hän sua lemmi ei, sa jolle lempesi annoit! Hän antoihan sulle elämän ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt olen koirana lempeä täällä, miten rikasten portailla pyydellyt olen tuiskulla, tuulissäällä, vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain ja kun minä muistelen, mitä mä sain ja mitä mä nielin ja vaikenin ja mitä mä ajattelin! Miten olen minä kulkenut, uskonut, ett'eivät ne unhoitukaan! Ja sentään ne olen minä unhoittanut kuin unhoittaa voi kukaan.
Hetkisen taisteli hän ankaraa taistelua; hänestä tuntui siltä, kuin Jumala vaatisi häneltä melkein yli-inhimillistä nöyryyttä ja hänen sydämmensä pohjasta nousivat katkerat, liikutetut ajatukset: "Sinä tahdot minua rangaista ... pyysin sinulta vaatimatonta asemaa ... työtä, jossa saattaisin unhoittaa itseni ... ja nyt tahdot tehdä minut mitättömäksi ... niin, vieläkin sitä pienemmäksi ... tahdot osottaa minulle, ettet edes täälläkään minua tarvitse... Herra, mihinkä minä menen?"
Jos sotilaani sanovat, ett'ei Ilveksen kuolemaa saa unhoittaa ja että hän ei voi yksin matkustaa henkien maille, niin tulevat he muistamaan että hänet surmasi urhokas mies, ja laittavat teidät hänen perästään sellaisilla ystävyytemme todisteilla, ett'ei hän seuraanne häpeä. Olen puhunut; tiedätte, mitä olen sanonut."
Siinä on parhaiksi todistusta, kun hän itse kutsuu itseänsä minäksi, sillä hän sanoo: minä olen Herra sinun jumalasi j. n. e. Missä hän sen sanoo? Raamatussa. Suo anteeksi, olin unhoittaa! Ja koska sinä väitteesi yksinomaisesti raamattuun perustat, niin en minäkään tahdo kanssasi väitellä.
Hän puhuu todellakin, niinkuin ihmisillä ei olisi muuta tekemistä kuin olla jumalisia. Hän unhoittaa, että muutamilla meistä on toisiakin velvollisuuksia." Lopuksi hän turvasi hajusuolaansa ja sanoi raukealla äänellä: "Ewelyn kultani, sinä näytät varsin kalvealta, tämä olisi liian rasittavaa meille kummallekin.
Monta, monta vuotta kului, ennenkuin lukkari voi unhoittaa kaiken tämän harmin. "Ei", sanoi hän, "se minua suututti, etteivät he pitäneet minusta sen enempää lukua, vaan sanoivat hyvästi, jättäen minut sinne samallaisessa asussa tuin Aatami paradiisissa ja ajoivat tiehensä kaikkien kauniiden eväiden kanssa, antamatta minulle kuivaa taikka märkää. Ei, se oli sentään liikaa!"
Sua jos halveksii, jos unhoittaa hän koskaan, kuinka paljon enemmän teit sä tässä hänen vuokseen kuin hän sun vuokses ... Mitä onkaan hän sun vuokses tehnyt? Savustuttanut vähäisen itseään? Sep' onkin jotain! Tuoss' Assadistani, mun veljestäin, ei ole mitään! Hänt' on muoto vain, ei sydän. Tule, armas... SITTAH. Mene, lapsi! Kiitollisuuttas aivan vähän vasta se osoittaa, jos ollenkaan.