Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Avojalka virkkoi melkein ääneen itseksensä: "Soisinpa ettei huomista päivää tulisi milloinkaan, aina vaan olisi tänään, aina tänään!" ja hän vaipui unelmiin. Yö läheni nopeaan. Kuu kumoitti ohuena sirppinä tumman vuoren yli, ja lähellä sitä, Haldenbrunnissa päin, loisti iltatähti. Berniläisrattaita toistensa perästä läksi sieltä pois.
Hän liukui eteenpäin kuin unissaan. »Regina.» Hän sulki tuokioksi silmänsä. »Mitä, herra?» »Mikä sinun on tänään?» Hän pudisti hymyillen päätänsä. »Ei mikään, herra.» Ja jälleen sama katse unelmiin hukkunut, sulanut onnen kyyneliin. Boleslavin rintaa ahdisti. Oli ilmeistä häntä pelotti. Silloin päätti hän olla tyttöä enää näkemättä ja kuulematta, elää ainoastaan työlleen.
Tuo lintu lauleli lehdikossa Mun ennen lapsena ollessain, Ja maaten oikona nurmikossa Mä rinnoin kuuntelin riemukkain. Se laulu huoleni kaikki poisti Ja mielen vaivutti unelmiin. Silmälle sielun ne hohtain loisti Ja viittas aikoihin lumooviin. Oon jälleen täällä ja nurmikossa Veltosti taasen mä oikoilen, Ja lintu laulaapi lehdikossa Juur' yhdellainen kuin entinen.
Saavuttuaan vihdoin Venus-temppelin luo hän vaipui suloisiin tulevaisuuden unelmiin, jotka kuvastuivat hänen sielussaan epäselvinä, mutta kullalta hohtavina. Ennen kaikkea hän päätti ilmoittaa äidilleen ja prefektille jo huomenna, ettei hän enää aio auttaa heidän tuumiaan kuningasta vastaan. Sen jälkeen hän aikoi itse sydämellisin sanoin pyytää kuninkaalta rikoksensa anteeksi ja sitten sitten?
Kun Richardin korva parastaikaa mielihyvällä kuunteli näitä ääniä, ja kun hän vaipui niihin voiton ja kunnian unelmiin, joita ne hänessä synnyttivät, ilmotti eräs tallimestari, että sanansaattaja Saladinilta odotti ulkona. "Laske hänen heti sisään", sanoi kuningas, "ja tarpeenmukaisella kunnialla, Josceline".
Obenreizer pysyi valveella ehkä äänetönnä; mutta Vendale, joka oli oivallisemman ryypyn ottanut, tunsi kohta väristyksiä ja repimisiä suonissa ja hermoissa. Kerran hän hyppäsi pystöön ja katseli tuimasti ympärillensä, vaan vaipui kohta kummallisimpiin ja hämmentäväisiin unelmiin.
Mua suojaa nyt jo suo: vähä hetkinen Unelmiin uinahdan sulo-helmassas, Kun ensi aamunkoitto valkee, Vartovi Lempi jo kukkulalla. Oon onnekas. Oon onnekas!
Paikka oli sopiva sille, joka tahtoi unelmiin vajota. Tältä paikalta näkivät silmäni koko laivan suunnattoman ko'on; minä taisin noudattaa sen pitkiä, luontevasti kaartuvia laitoja, jotka taas kohosivat perän puoleen. Etupuolessa piteli eräs märssymies itseänsä toisella kädellä vokkavanteista kiinni, tehden työtänsä varsin taitavasti toisella.
On toinen kuin veri punainen ja kolmas kuin yö musta. Ens kivi on nuoruus kuninkahan ja toinen on kuningasrata, mut kolmas kaikkea merkitsee, mitä hällä on kaduttavata. On vanha jo kuningas Börje, jää jo häneltä valtikka, valta. Hän haudan jo matkaa haaveksii ja pääsyä taakan alta. Elo julmako on? Me väitämme niin, kun varpunen maahan putoo, mies sortuu sorjihin unelmiin.
Mitenkä tämä pieni mustalaistyttö, jossa oli metsien ja korpien tuoksua, sopeutuisi Blumin perheeseen, missä kaikki, jopa tunteet ja ajatuksetkin, oli kiilloitettua ja siloitettua kuin hopea tarjoiluhuoneessa ja kupari keittiössä? Hän huokasi syvään, mutta samalla levisi hänen kasvoilleen säteilevä hymyily ja hän vaipui jälleen suloisiin unelmiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät