Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hiljaa, hiljaa! Ilta on. Taivas tummeneepi. Luonto tyyntyy lepohon, maa jo himmeneepi. Haukottava hämäryys pirtin pienen täyttää. Pärekin jo pihdissään pienemmästi näyttää. Tuutusessa tummemmin keinuu leino lapsi alkaa armas äitikin tulla tummemmaksi. Sitte saapuu unonen, päreen sammuttaapi, pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi Yö jo on ja hämynen pirtti unelmoipi.
Mutta kun Eljas tämän huomasi, sanoi hän: »Pidä vain lujasti kiinni, Bernt, Jeesuksen nimessä menen minä äidin luokse», ja näin sanoen hän heittäytyi taaksepäin aaltoihin. Kun meri on saanut saaliinsa, se, kuten jokainen haaksirikossa ollut tietää, vähäksi aikaa tyyntyy. Berntin oli nyt helpompi pysyä kölillä, ja päivä toi toivoa mukanaan.
Kun Kerberus, tuo lohikäärme, meidät havaitsi, meille hampaitaan hän näytti, suu auki, joka jäsen jäntevänä. Oppaani silloin käsin kaksin otti pivoonsa maata sekä täysin kourin hän sitä syyti ahmatille kitaan. Kuin koira, joka nälässänsä haukkuu, mut tyyntyy, saatuansa purtavata, ja joll' on huoli vain sen nielennästä,
Vaan ei liiku enää jalka kylmä, Umpeen painuu myös jo tumma silmä Nietokseen hän tuuskahtikin vasta, Kylm' ei säästä kerjäläistä lasta. Tuskat tyyntyy, näljän vaiva haihtuu, Kuvituksen leikiks järki vaihtuu, Onnen maailmoita hälle näyttää, Köyhän raukan toivehet jo täyttää.
Amelinkkani! Kuulehan! MIILI. Antakaa nyt mamman olla siksi kun hän tyyntyy hyvä pappa. VILANDER. Hiljaa! Amelie, se olen minä. Sinun oma rakas Pontuksesi. Elä nyt enää ole vihoissasi. Kyllä kaikki vielä tulee hyväksi minä olen sähköittänyt täti Beatalle hän kyllä auttaa meitä kun hätä on näin suuri. Amelie, etkö kuule? Amelie! Amelie! Ei vastausta.
Mutta mikäs kulku se tämmöisellä ilmalla: eksyy yks kaks! Paras on jäädä tänne ja odottaa, kenties myrsky tyyntyy ja taivas selkenee: kyllä sitten tähdet tien osoittavat". Hänen tyyneytensä rohkaisi minua.
Minulle jää täällä paljon aikaa itseäni varten ja minä kyllä tiedän miten käytän sen. Aion olla paljon ulkona; aion samota metsät ja pellot, tuulessa, lumessa kaikissa ilmoissa kunnes väsyn ainakin ruumiillisesti. Ehkä silloin sielukin tyyntyy!... En toivo enää tulevani onnelliseksi. Mitä se tekee jos ei olekaan onnellinen, jos vaan on puhdas ja hurskas?
Lapsuudessani kuulin kauniin laulun, sen sävelet tunkeutukoot aina pyörteiden syvyyteen saakka. *Laulu N:o 10.* Oi, haltija, aina soittosi soi sulokielin, kun tyyntyy yö! Mua koitoa etkö sääliä voi? Niin raskaasti rintani lyö! Oi, Ahti, oi, Ahti, armosi suo ja hoiva ja rauhaa mieleeni tuo! Sua kutsun! Ken kutsuu Ahtia yön hiljaisuudessa?
Katsopas tuonne järvelle, etkö näe että se tyyntyy; ei laineet liiku sen makuisestikaan, että siellä tuulisi. Mutta näyttääpähän, kuin siellä rupeaisi uudestaan tuulemaan. Etkö näe tuolla saarien välissä? Tyyntymisensä edellä se vaan henkäileksen siinä auringon lasketessa. (M
Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois, On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa kerrotaan, Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät