Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
KULLERVO. Jos ivalla haastat, Illi, Niin isäni puukon tyngän Työnnän suustasi sisälle. ILLI. Tee se, jos ivalla haastan, Ilvoon osoittaen: Tee kuin tuolle tuossa ammu. KULLERVO. Kotini, sukuni löydän! Vanhempaniko elossa? Kun kerrot, rutosti kerro! ILLI. Muistat eilisen elämän: Untamo keralla Väinön Kävi Ilmarin kotona? KULLERVO. Tuon kirotun päivän muistan. Siit' emännän valta alkoi.
Minä kuljen eteenpäin sitä vauhtia, johon olen tottunut, ja johon muinaiset kuninkaat ja patriarkat olivat tyytyväiset. Silloin oli tilaa maailmassa kyllin. Ei nähty kalpeakasvoisia, tungeskelevia uuden maailman ihmisiä. Jolleivät tahdo tietä antaa, niin minä työnnän ne nurin. Minä en äänelläkään ilmaise lähestymistäni; minä en väistä ketään ihmistä. »Minun tapani ovat vanhan maailman tapoja.
Järvi kapenee, melon sinne, tulee ruohoinen lahti ja sen rannalla torppa niinkuin ainakin peltoineen ja niittyineen. Tuon lahden pohjasta pitäisi mennä tie toiseen mereen ja niin meneekin, lähtee polku rannasta ja päättyy toiseen rantaan. Vedän venheeni maihin ja työnnän sen kannaksen poikki, joka on vain muutama sata metriä.
MESSALA. Titinius, etsi häntä; ma sill' aikaa Käyn jalon Bruton luona, jonka korvaan Sanoman tuon ma työnnän; sanon: työnnän; Myrkkyiset nuolet, näet, ja tuima teräs On Bruton korvaan yhtä tervetulleet Kuin kuolonsana tää. TITINIUS. Messala, joudu! Sill' aikaa minä Pindarota etsin. Satuinhan ystäviisi; nehän painoi Tän voitonmerkin otsaani ja käski Sen sulle tuomaan; soihan riemuhuudot!
Mutta en voi tyytyä siihen, että työnnän salvat ja sulut syrjään. Minun täytyy myöskin päästä ymmärtämään tuota valloilleen pyrkivää, sen luonnetta, sen päämäärää ja syytä, koska kerran jatkuvan elämän toivossa sen valloilleen lasken. Siksi kirjoitan vapautuakseni ja päästäkseni selville itsestäni. Mutta miksi en kirjeessä usko itseäni jollekin hyvälle, tunnetulle ystävälle?
Näin mietin nuorra mielessäin ja kiihko tuosta karttuu, mä vanhenen ja voimistun ja vartaloni varttuu; niin työnnän venhon vesillen ja ruoriin muka astun, vaan virran pyörre valtaa mun kuin pienen pilkelastun.
"Enhän minä, vaan tuo Soppa." "Vai Soppa, kun itse juuri työnnät venhettä." "Miten minä työnnän, kun ei yltä pohjaan." "Tuo Elli, kai se." "Vai Elli." "Itse harritte kuin hankisääsket." "No herra Jumala tätä venettä, kun pyörii kuni syötävä. Elkää edes kaatako. Elkää Jumalan luomat kaatako. Herranen aika, kun pakenee vaan selälle. Jumala armahtakoon meitä."
Juuri kun istuin täällä kaikessa hiljaisuudessa, niin täyttää ovesta mustapartainen mies kiiluvine silmineen ja revolveri kourassa. »Pummi on minun kintereilläni, piiloita minut, nuorukainen», huutaa hän, »tahi olet kuoleman oma!» Vavisten säikähdyksestä aukaisen kaapin oven ja työnnän hänet sisään ja hän uhkaa vielä, että »jos vaan ilmaiset minut, sinä jeeveli, niin ensimmäiseksi sinä saat kuulan pääkalloosi ja »
Samalla panen teekannuni pohjalle teelehtiä, virutan kupit ja otan sokerit ja keksit esille. Kuin talon tapoihin tottunut ainakin työnnän heti luukun auettua juoma-astiani esille ja saan sen kuumalla vedellä täytettynä samassa tuokiossa takaisin. Samalla ojentaa vartia myöskin avaimen vuoteen laskemista varten.
Ma silmieni iskun teroitan Ja sydämmesi pohjaan katseen työnnän, Vaan jota enemmän sua tarkastan, Sit' enemmän sun salaisuutes myönnän. Kyll' ilmankaikkisuutta tutkin ma Ja puhun maailmalaisjärjen kieltä, Vaan rintas tunnelmihin tunkea Ei orjallas oo lahjaa, voimaa, mieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät