Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Ei vielä saa mun miekkani levähtää," Väristen vanhan kuuluvi ääni; "On työni kesken, mun vihamiehistäin Viel' elossa rohkeimman minä nään. En Permiläistä vihannut, rauhaani En siksi vaihtanut meren myrskyyn, Vaan käskyni ja valani pilkkaajaa Mä lähtenyt olen kukistamaan.
Ja valtias: »Siis ollos lohdutettu, ma työni täytän, ennen kuin ma lähden; niin oikein on, mua pidättää vain sääli.» Hän, ken ei koskaan mitään uutta nähnyt, tuon kuvakielen oli luonut, meille niin uuden, kun ei moista täällä voida. Mun katsellessa tuota taidetyötä, niin monen nöyryys-esimerkin kuvaa, jotk' oli rakkaat Tekijän jo tähden,
Onhan tuo vähän karhumainen, kömpelö ja juro, muttei sentään juuri peloittava. Tämän työni vuoksi vain pelkäsin... Saapipas hän komean keinutuolinmaton. Pitäähän hänelläkin olla jotakin komeata. On sitten jotakin edes kodikasta hänen vanhanpojan pesässään. Kodikasta kyllä ja kenties muutakin. Mitä muuta? Niin, kenties tuo ei olekaan pelkkä joululahja eikä pelkkä serkunlahja.
Mutta kun olen päättänyt päivälliset työni ja tulen sisään, minä tapaan äitini ja Evan istumasta vieretysten; ja kenties Eva on ääneti ja äiti pyyhkii pois kyyneliä, jotka putoelevat ompelukselle; mutta kun he katsovat ylös, heidän kasvonsa ovat tyvenet ja rauhalliset, ja silloin minä tiedän, että he ovat puhuneet Fritzistä. Eisenachissa, Helmikuun 2 p.
Suokaa minulle sananen kahdenkesken, ennenkuin kuolin-tuomionne on pantu toimeen! Silloin lupasitte sopivan tilaisuuden tultua palkita hyvän työni. Tehkää se nyt! Säästäkää raatimies Suurpään henki! OTTO RUD. Tämä tilaisuus ei ole sopiva! Pyydä toisten jotakin toista! ROLF JUTE. Vaan huomatkaa, herra päällikköni! Minä en pyydä hänen henkeänsä hinnatta, en maksotta!
Minä koetan tehdä työtä Herraani varten, mutta työni on vaan puolinaista ja jää semmoiseksi, kunnes löydän hänen, kunnes kovimmat tunnen. Ja minä tahdon vaeltaa halki koko maailman, siksi kuin kuolen, mutta minä tahdon etsiä häntä." Philo kääntyi pois ja peitti kasvonsa molemmilla käsillään.
"Poika-nulikka kyllä saattaa sinne mennä, tehdä sitä tahi sitä, eli voipi hän odottaakin", oli siskojeni tavallinen tuomio. Minun omia askareitani ja omia mielipiteitäni ei koskaan otettu lukuun. He vaativat, että aina olisin valmis jättämään omat työni ja oitis tottelisin puolta tusinaa käskeviä siskoja.
"Minä ajattelin," jatkoi nuorukainen nöyrästi, "että jos sinä antaisit asunnon..." "Ohoh! nyt tuli asia ilmi! Niin, olisihan tuo vallan oikein että sinä saisit taloni!" "Minä panisin työni lisään, sinä et milloinkaan tulisi sitä katumaan!" sanoi nuorukainen hartaasti. "No, sen työn, mikä minulla on, jaksan itse tehdä," vastasi Olina ja ajoi porsasta eteenpäin näyttääksensä kykyänsä.
PISPA HENRIK. Kiitosta En lähtenyt mä tänne etsimään, Siis kiittämättömyys ei mieltäni Voi saattaa katkeraksi. Herralle Jos tiedän työni mieliks' olevan Niin kernahasti vainon maailman Ja ihmisten ma kannan. KERTTU. Onnellinen Te olette kuin voitte ajatella Niin jalosti!
Koti meidän se kauniiksi laitettais, Talo taidetta huokuis vain Ja aivan sä sait minut suunniltaan Elontyötäni ennustain. Minä maani ja kansani laulaisin, Tämä kansa mun ymmärtäis Ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, Mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, Jos sulhosi suureks sais Voi, kultani kallein, ainoisin, Jos vain sinut saavuttais!
Päivän Sana
Muut Etsivät