Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Sepähän nähtäneen", tuumaili muori, keräillen Jerikon tuomia tavaroita ja ihmetellen, miten tottelevainen, toimekas ja kiltti lapsi tuo uusi paimen oli. "Kiltti? Kyllä onkin koko kiltti", matki Karja-Anni, "hilaa metsästä kaikenlaista roskaa ihmisten peloksi ja mihin lienee nyt vielä juossutkaan.
"Antakaa niitä minulle aina", tuumaili Jeriko, "ja ennen kaikkea antakaa minulle anteeksi tyhmä käytökseni". "Sitä ei nyt enää muistella", sanoi vanhus, "entiset ovat olleet ja menneet, mutta nyt vallitkoon molemminpuolinen luottamus välillämme ikuisesti". "Minua hävettää " alkoi Jeriko.
Herran tähden, Anna-Maijaa!" kuului silloin vinkuva ääni jostakin sisähuoneesta. "Mikähän sillä nyt on hätänä, kun niin surkeasti uikuttaa", tuumaili Anna-Maija kiirehtien sisähuoneisiin. Kauppaneuvoksetar, lempeän näköinen ja harmaatukkainen vanhus oli huoneessaan sohvan edessä ja parhaillaan hajuvedellä valeli sohvalla olevaa pientä rakkikoiraa. "Anna-Maija!
Tutkimisen jälkeen riensi herra unilukkarin luokse, ja unilukkari me laulumiehet olemme hyvät ystävät kertoi hänen juuri kysyneen Marin perustusta. Kyllä tunsin jonkun olleen takanani ja katselleen minua, tunnusti Mari punastuen. Minä näin hänen muotonsa muuttuneen ensin punaisen, sitten vaalean karvaiseksi, kertoi Saksmanni. Tämä jotain merkitsee, tuumaili Sunkreini.
Mutta tuutuihan tuo särky tavalliselta pohmelokivulta! Pekka hieroi silmiään tuumaili. "Mitä tämä merkitsee Vai olisiko kaikki unta ollut? Enkö olisikaan maisteri, eikö Aino ?" Hän lähestyi pöytää, tempasi laatikon auki. Ei mitään testamenttia Oo ! Tuo kaikki olikin vaan unta. Ken ei ole nähnyt sellaista onnetonta, jota muut muka paremmat pilkkaavat, sortavat!
"Kuusihan niitä kaikkiaan oli, vaan viiden ruumiit toki saatiin ylös, niin jott' ei sinne järveen kokonaan jäänyt kuin yksi". "Eikö Pelkoselle sitte jäänyt muita lapsia kuin se mykkä poika?" "Ei jäänyt ja mikä surkeinta, eukolta meni järki", tuumaili ukko. Silloin keskeytyi meidän keskustelumme, sillä eräs vastaantulija ajoi kääsyjensä pyörän meidän rattaiden oikeaan pyörään kiinni.
Vielä hänellä oli yhtä ja toista kyselemistä matkalaisilta heidän lähtiessäänkin. Ja kun he olivat jo menossa vähän matkan päässä, kyseli hän vielä. Sitten hän pyörähti ja läksi kävellä lipsimään taloon. »Soma immeinen tuo Susanna», tuumaili Erkki. »Hyvinhän se on puhelias», arveli Jussi, »eipä outo osaisi luulla häntä Anna-Marin sisareksi».
Kerran tuumaili hän minulle: "eikö se millään keinoin kävisi laatuun, että maisteri heittäisi sen ylioppilastutkintonsa tuota tuonnemmaksi!" Se ei kuitenkaan käynyt laatuun, vaan ylioppilaaksi päästyäni, muutamia vuosia myöhemmin, kävin Kaaperin luona. Minut otettiin ilolla ja ystävällisesti vastaan tuossa onnellisessa kodissa.
"Noo, onhan niitä; vaan kylläpähän ne siellä pysyvät", tuumaili Jakke. "Onko niistä kukaan pyytänyt kaloja?" "Eipä juuri ... joku koukkumies joskus." "Etkö sinäkään ole koskaan pyytänyt?" kysyi emäntä. "Ei, mitäs minä; ei ne sieltä minun kynsiini tule", sanoi Jakke. "Senhän minä tiesinkin; et sinä mitään yritä.
"Sinun täytyy ottaa Pål Bråte", sanoi hän Bergljotille. "En ota", sanoi Bergljot. "Otat", sanoi Tarald. "Nähdäänpäs", sanoi Bergljot. "Niin, nähdäänpäs, etkö ota", tuumaili Tarald. Eräänä iltana oli Pål Bråte Hankastadissa. Komea mies, mutta vanhan puoleinen ja lyhyenläntä. "Siinä on kosijasi", sanoi Tarald. "Omakseni ei hän milloinkaan tule", vastasi Bergljot.
Päivän Sana
Muut Etsivät