Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Pål polvistui hänen viereensä, pappi laski kädet heidän päällensä ja siunasi ... ja niin he olivat liitetyt yhteen Jumalan ja ihmisten edessä. Tarald riensi itse auttamaan morsianta, joka oli melkein pyörryksissä. "Mitä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen ei saa eroittaa", lopetti pappi; hiki oli kohonnut hänen otsallensa.
"Sinun täytyy ottaa Pål Bråte", sanoi hän Bergljotille. "En ota", sanoi Bergljot. "Otat", sanoi Tarald. "Nähdäänpäs", sanoi Bergljot. "Niin, nähdäänpäs, etkö ota", tuumaili Tarald. Eräänä iltana oli Pål Bråte Hankastadissa. Komea mies, mutta vanhan puoleinen ja lyhyenläntä. "Siinä on kosijasi", sanoi Tarald. "Omakseni ei hän milloinkaan tule", vastasi Bergljot.
Jos sokeassa sydämmessään luuletteli jotakin toista paremmaksi, oli se vaan lihan ja saatanan kiusausta ja ihmisen tuli karttaa, ett'ei semmoiselle korvaansa kallistaisi, sillä helvetti silloin olisi edessä. Taraldin mielestä se oli verraton puhe ja Pål arveli samaa. Mutta Bergljot ei sitä paljon kuunnellut. Hän seisoi ja vapisi aivan kuin olisi ollut hengen hädässä.
"No, kylläpä sinä olet hyvä!" huusi Tarald ja kalpeni; se ennusti aina pahaa. Bergljot ei uskaltanut vastata. "Ja tiedäkin että kohtelet häntä siivosti ymmärrätkös?" "Niin siivosti, kuin voin", sanoi Bergljot. Tarald ja Pål juttelivat koko illan ja ryypiskelivät paloviinaa jotenkin runsaasti. Lopulta he alkoivat pitää kovempaa ääntä. Tarald huusi tytärtänsä ja Bergljotin täytyi tulla.
Tarald aikoi käydä kiinni, mutta Pål sanoi: "Hyvä on, Bergljot, kun kerran tulemme niin pitkälle, niin voimmehan puhua lopusta sitten". "Oikein sanottu!" huusi Tarald ja löi nyrkkiä pöytään; "terve! Pål Bråten ja Bergljot Taraldin tytär Hankastadin juhlamalja!" He joivat; Bergljot pujahti ulos. Sinä iltana hän niinkuin edellä kerrottiin, tapasi Åsulvia.
Eräässä siihen aikaan esitetyssä huvinäytelmässä »Per ja Pål», jonka R. Frenckell oli kirjoittanut, esiintyy eräs silloin suuresti pidetty kupletti, jonka vielä muistan ja jossa esplanaadielämää ylistellään seuraavasti: Pohjois-esplanaadinkatu, joka nyt on kaupungin suuremmoisin, yksi sen valtasuonista ja jonka varrella pitkin sen pituutta kohoaa palatsimaisia rakennuksia, oli siihen aikaan yksi vähäpätöisimmistä kaduista, jota pienet, matalat, mitättömät ja puoleksi maan sisään vajonneet yksikerroksiset talot reunustivat.
"Lörpötteletkö sinäkin synnistä", kähisi poika ja raasteli pappia niin että vene kiikkui. "Muista herraamme, muista herraamme!" uikutti pappi. "Muistitko sinä häntä silloin kun alttarilla seisoit ja vihit Bergljot Hankastadin Pål Bråteen?" Pappi kavahti semmoisella voimalla ylös, että irtautui toisen käsistä. "Sinäkö ? Sinuako hän ?" "Minua".
"Nyt on minun tahtoni ja aikomukseni", sanoi Tarald, "että sinä keväällä seuraat tätä rehellistä nuorta miestä Pål Bråtea, ensin alttarille ja sitte hänen kotiinsa; mitä siihen sanot?" Bergljot aikoi panna kovan kovaa vastaan. Mutta isä katsoi niin terävästi, että hänen täytyi painaa päänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät