United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ei tuo taida enään moniaikainen kalu ollakaan. Ravistaa näkyy kynnet alkavan", tuumaili Pekka tyytyväisenä. "Sitte sinä olisit mies mielestäsi, kuin olisit Vesalan isäntänä. Et taitaisi olla suksimiehen puhuteltava", tuumaili puoli naurussa Loviisa. "Ei tuo kannata kovin ylpeillä." Siihen se loppui taas keskustelu melkeen koko matkaksi eikä siihen puheluun näkynyt olevan halua Loviisallakaan.
Siihen lisäksi tuo nainen, ikäänkuin hän ei olisi ollut oikein selvillä siitä talosta, jota hän haki, loi hän silmänsä ylös, tunteaksensa sitä, seisahteli, kääntyi takaisin ja palasi taas. Menisinköhän tarjoomaan hänelle palvelustani! tuumaili hän. Käynnistänsä huomaa, että hän on nuori; ehkäpä on hän kauniskin. Kaiketi!
"Ole joutavia lörpöttelemättä ja kun sinulla kerran oli niin paljo rahaa, niin olisit ostanut lehmän, jotta olisi saatu edes oikeaa maitoa." "Mihinkäs lehmällä pääsee", tuumaili Jaakko, "mutta hevosella minä kauppamiehiltä ansaitsen vielä toisenkin pennin." Kauppamiehetpä eivät huolineetkaan Jaakkoa kuormiansa kulettamaan, ja muutkin ihmiset rupesivat häntä vieromaan yhä enämmän.
Siinä hän kuitenkin jo seisahti ja kulmainsa alta katseli rovastia, samalla kuin tuumaili: "ei rovasti taitaisi?" "Mitä sitten taitaisi?" Asarias käänti turkkinsa reunaa niin, että rovastin näkyviin tuli povitaskussa olevan putelin kaula. Rovasti pudisti päätänsä kieltävästi ja apulainen tirskui, ollen ulos katselevinansa; mutta Asarias tuumaili: "mutta ottihan se entinen."
Kuinka hän siksi oli tullut, missä hän oli nuo 100 markkaa lainannut, sitä ei hän kuitenkaan vielä selville saanut. "Oikein hävettää itseäni, että noin join plätikkään itseni", tuumaili hän puhallellen paksuja savurenkaita suustaan. "Jospa nyt Aino olisi saanut tästä tiedon Uh, silloin olisin hukassa." Jo tuli hänen vuoronsa. Hän astui tohtorin vastaanotto huoneesen.
"Ka jäädään vaan", tuumaili Katri, mutta itsekseen hän ajatteli: "mikähän tuolla nyt on mielessä vai olisikohan tuolle tullut ikävä minua." Se ajatus tuntui niin hyvältä Katrista, jotta hän emännältä pyysi vaatteita ja teki oikean vuoteen itselleen ja miehelleen, pirtin lattialle.
Kohta myöskin rapistettiin konttorin ovea. "Kukahan siellä jo näin varhain on liikkeessä" ... tuumaili rovasti ja meni avaamaan ovea... "Kah! Korpelan isäntähän se on, ja näin varhain liikkeessä ... käy sisään... Kai sinä nyt olet tullut kuulutukselle panemaan, kun näin varhain rupajat. No, kyllähän tuota semmoisessa talossa emäntää tarvitaankin" ... lateli rovasti leikillisesti.
"Kas, kas kun eivät raskisi sinusta luopua", kuiskasi Vikke Nenonen Petrille korvaan. "Minun mielestäni se olisi parasta ainakin teille itsellenne", selitti rehtori. "Olkoon sittä männeeks", tuumaili Petri. "Vaikkapa häntä sittä jeäpkii yheks vuuvveks vielä." Jonkun päivän kuluttua muutti Petri kuitenkin mielensä.
"Kyllä se kohta kariseekin, kun näin poutaa vaan Jumala antanee kauvemmaksi aikaa" ... tuumaili emäntä. "Pitää ottaa päiväläisiä, niin saapi välemmin leikatuksi"... "Niin, saapihan sen sitte välemmin... Mutta kyllä nyt on hyvä Jumala antanut meille kauniin kesän". "Niin, kyllähän hän meitä muistaa; muistaisimme vaan Häntä siitä kiittää".
"No anna, hyvä ystävä, sitte minä kirjoitan sinulle tuon aineen uudestaan, tahi viedään Ingmannille, niin kyllä hänkin sen ottaa kirjoittaakseen." "Eihän se sittä ennee oisikkaak minun ihteni kirjuttama", tuumaili Petri vakavasti. "No anna minun edes sitä korjailla", vaikeroin minä. "Tuollaisena ei siitä ole mihinkään."