Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan synkimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Minua on majuri tänä iltana kutsunut tänne asumaan; minä en hylkää isänne hyvyyttä. Me tulemme useammin kuin ennen tapaamaan toisiamme; sopu meidän välillämme olisi suotava. Minä pyydän teitä puhuessamme jättämään pois kaikki turhat sanat, kaikki turhat kysymykset, joihin itse osaatte hyvin vastata. Te tunnette osaksi minun. Minä haen totuutta, enkä voi kärsiä turhuutta.
Opeta meille aina sitä, Ett' olet viisas ainoa! Jäsenes heikot pidä yllä, Ett'ei he murtuis, loukkaantuis! On hiukka heitä; paha kyllä, Jos ei he yhteen soveltuis. He heikot on, ja heit' on vähän; Sä tue heitä kädelläs, Totuta tähtes kärsimähän, Yhdistä rakkaussiteelläs! Sulattain saa heit' yhtymähän, Lämmitä kylmä, penseä, Puhalla rakkaus liekkimähän, Kaikissa kaikki ollos Sä! Turhat asiat.
Niin te sanotte, mutta ystävänne Sakari näki sen turmion, mikä kivekkäistä tuli, ja tahtoi ehkäistä heidän turhat taistelunsa. Ystävä tahtoi säästää maata, kun se ei enään ollut pelastettavissa, mutta Löfving pysyi leppymättömänä. Siinä tuomitkoon Jumala ettekä te.
Mutta oli mahdollista että virta oli koskia ja putouksia täynnä, ehkä se juoksi suurten onkaloiden kautta aivan luoksepääsemättömissä seuduissa? Siinä tapauksessa oli Stanley turhaan tehnyt matkansa, ja kaikki vaivat, kaikki vaarat ja altistumiset olisivat olleet melkein turhat.
Kuni metsään eksynyt kulkija, jonka jäljet vuotavat hurmetta, jonka otsan on okaiset oksat lyöneet, jonka voimat on taistelut turhat syöneet, niin on hän nyt verhossa kuluneen vaatteen, tuo ylpeä etsijä elämän aatteen.
Mutta kateellinen on Surutar. Ei siedä ihmisonnea. "Johan kerran poimin ruusut poskiltasi, johan himmensin silmäisi loiston, johan sammutin huultesi hymyn. Mistä poimit uudet ruusut, mistä löysit uuden loiston, mistä hymy huulillesi hiipi?" Mutta se oli äidin sydänsalaisuus. Eikä sitä Surutar arvannut. Turhat ovat hyökkäyksesi, Surutar.
Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta eikä Herra ollut tulessa. Kuinka turhat ovat ihmislapset, Kuinka ahtaat heill' on ajatukset! Suuruutta he muka tavoittavat, Vaikka ajelevat unikuvaa, Jonka tyhjyyttä jo lapsi nauraa.
Ja sitten muisti hän itsensä, omat turhat vaivannäkönsä, kuusi kuukautta kestäneen sietämättömän pakkotilansa, kiusallisen, luonnottoman teeskentelynsä ja oman poloisen Tominsa, joka tuskin uskalsi hengittää telkimiensä takana pukusuojassa, silloin kun kaiken surkeuden alkusyy seisoi tuossa hänen edessänsä niin tyhmän itserakkaana, innoittavan varmana itsestänsä ja omasta mielestänsä tietysti vastustamattomana.
POLONIUS. Niin, tuumani on tämä, Ja, luullakseni, varma on se juoni: Nuo turhat virheet poikaani sa heität Kuin työssä saadun, pienen tahran vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät