Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
LIND. Pidä sinä tupakkisi, kuin et sitä kuitenkaan tarjoa sydämestäsi. RUOTSILA. Kuin tahdot! Vaan, oikein arvellen, eihän siitä mitä olisi, jos häneltä ottaisinkin piipun tupakkia! Mutta eikö se jäljestä päin voisi kerskata auttaneensa minua! En nyt jaksa enää pitää itseäni; kuin hän kääntyy pois päin, otan minä palasen kuin otankin. Yö tulee pitkäksi. Nyt, sukkelaan!
Nyt menivät isäntä edellä ja Olli sekä Taavetti perästä. He pysähtyivät kaikin etukamariin ja isäntä sanoi: "Istukaa vieraat! Pankaa tupakkia piippuun!" "Eipä kiireempää!" vastasi Olli. Nyt he kaikin istuivat. "Tuli siitä sade viimeinkin!" alkoi isäntä puhetta. "Tulihan se, kylläpä sitä poutaa jo riittikin kerraksi!" arveli Olli. Siinä sitten keskusteltiin pelloista ja pellon aidoista.
Valettako lie vai totta?... Jos lie valetta, niin ovat paremmatkin ihmiset valehdelleet ennen minua, joka muiden puheita vain kerron ... en minä itsestäni mitään tiedä, ruustinnan puheita ne ovat, sanoi Matti nöyrästi huokaisten ja rupesi taas tupakkia pienentelemään. Ruustinnan?... Oliko ne ruustinnan puheita? Nyt Liisan rukki jo pysähtyi, ja nyt hänen korvansa vasta oikein aukenivat.
Jos hän osti orjia kauniimpia, hajuvesiä komeimpia, tupakkia erinomaisinta, kankaita harvinaisimpia, se aina oli jonkun pashan tahi jonkun muukalaisen kauppiaan varalle.
Ja huutoja ja pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniä ja taaskin viiniä, tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla vapautuminen ja raskas uni. Ja näin joka päivä läpi viikon.
Niin sanoo jalomielinen Sjöblom, suoden ystävälleen mielihyvän saada kantaa voitonmerkkiä. "Vie sinä vaan hauki edeltäpäin kotia; minä tässä siivoan veneen ja pistäyn vielä puodissa, tupakkia sitä pitäisi hankkia huomiseksi." "Ei, no, tuota..." "No ota nyt vaan hauki ja astu kotia; kyllä minä sitten tulen vähän ajan perästä." "Samahan se nyt on", virkkaa Sjöblom, ja ottaa pajupehkosta vitsan.
Ystävälläni oli nimittäin tapana nakerrella ajatusviivojansa piipunpesään tupakkia polttaessaan ja tuon tuostakin pistäessään jonkun sanasen keskusteluun puheen jatkoksi, sitä vireillä pitääkseen, aivan niinkuin puita heitetään tulennokseen hän näkyi enemmän pitävän lukua siitä että jotakin puhuttiin kuin siitä mitä puhuttiin.
»miten sinä noin nuorena olet jo oppinut niin ahneeksi tupakkimieheksi?» »Etkö sinä sitte pidä tupakkimiehestä? Melkein kaikki miehethän polttavat tupakkia.»
Tämä vanha ristiriita, että hän, jonka olisi pitänyt herättää ihmisiä tuntemaan suunnatonta nöyryytystänsä eläessään rikkaiden komentamalla työllä, itse eli suureksi osaksi äitinsä varoilla, joka kaupitsi tupakkia ja möi viiniä ties kelle, tämäkin kiljuva ristiriita oli vuosien vieriessä vähitellen muuttunut jokapäiväiseksi tottumukseksi ja sentähden herennyt vaivaamastakin.
Kapteeni antoi hänelle kukkaronsa, ja Hinkki läksi ketterästi kallioita alas yön pimeyteen. Hinkki osti kapteenin rahoilla suuren joukon tupakkia ja viinaa, ilahuttaakseen Viaporin miehiä eväillänsä, koska oli kuullut heidän eväänsä olevan juuri loppumaisillaan. Hän pani kaikki koriin ja se oli silloin niin täynnä, ettei ainoatakaan tulitikkulaatikkoa olisi enää mahtunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät