Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kuinka kauvan he lienevät siinä istuneet käsi kädessä Ailin mielestä se oli vaan lyhyt hetkinen, mutta Ossi sanoi, etteivät uskaltaisi enää viipyä, sillä se herättäisi huomiota, ja niin he sitten lähtivät yhtymään muihin. Kas, tuollahan ne viimeinkin ovat, huusivat toiset jo kaukaa heidät nähdessään. Jospa tietäisitte, jospa tietäisitte, ajatteli Aili itsekseen ja vilkaisi salavihkaa Ossiin.
Entäs Kirstin ikuinen unikin? Sen kävi näin: Kun poika Lauran kuljettamana tuli lehtorin rouvan kamariin, kiinnitti hän heti huomionsa tuohon pieneen rakennukseen, Päivölään, jota ihmetellen ja naurusuin katseli. Paremmin sinne sisään nähdäkseen hän yhtäkkiä nosti toisen kattopuolikkaan pois ja ilahtuen sanoi: »Tuollahan makaa ihan kuin pieni, elävä ihminen.»
"Zettwitz, niinkö? Siis olet kotosin Zettwitz'istä poika! Noh, sehän vasta minua ilahuttaa sydämen pohjasta, sillä sinne minäkin aioin mennä vaikka satuin käymään vähäsen eksyksiin metsän poluilla, jotka nyt eivät ole niin tutut kuin nuoruudessani. Tuollahan tuo vähänen soma kylä on! Kuin tietäisit, kuinka vanha sydämeni sykkii, kun näen sen monen vuoden kuluttua!
"Onhan sitä ihmettä siinäkin, kun kenellä ei ole muutakaan katsottavaa", ajatteli Iisakki laivaan noustessaan ja asettui sitte peräkannelle katselemaan, eikö koko tuossa joukossa olisi yksiäkään tuttuja kasvoja. Hän punehtui hiukan, sillä tuollahan seisoi tyttö. Ei, ei se ollutkaan hän, vaan joku vanha akka.
Kari meni metsän rantaan ja vihelsi hiljaa. Ei kuulunut vastausta. Mutta kun hän taas palasi tähystyskivelle, istui Annikki poron nahkan päällä sukset vierellään. Missä olet niin kauan viipynyt? Annikki oli hengästyksissään, ettei ensin kyennyt vastaamaan. Tuollahan minä ... reitalaisten puheilla, sai hän viimein sanotuksi. Mitä sinä heistä ... ja missä heidät saavutit? Mikä se oli?
Lujasti turkkeihinsa kääreytynyt herra astui niiltä alas ja käänsi katseensa tutkivaisesti kartanoa ympäröivään rauta-aitaan. "Tässä se kait lienee", mutisi hän hiljaa itseksensä. "Kuski, hoi! Voitteko eroittaa numeron tuon porstuan ovella tuolla?" "Numero 50, armollinen herra!" "Siis oikea numero. Ah, tuollahan on porttikin ja kello vieressä."
Aukee labyrintin suu, peittyy piilohon hämyiseen Sfinksi, elämän arvoitus, niinkuin sammunut huokaus, kuolleen tuijotus haudan taaksi, kaipuu, laantunut ainiaaksi. Käy ohi etsijän pienen tie, Sfinksiä silmä ei nää. "Tuollahan kai satulinnat lie, aarreluolat jo sinertää! Tuollahan varjossa palmupuun nauttivi rauhaa illansuun sankarijoukko, mi jättien maasta palaa taistosta voitokkaasta!"
Ja minäpä en päästänyt häntä maahan, ennenkuin työ oli valmis... Oli hauska nähdä hänen siellä korokkeella sivelevän edes ja takaisin ... ja välisti hän hipaisi väriä minunkin nenääni. Sinun vaimosi koristaa kaikkialla, missä hän onkin! Kiitän nöyrimmästi!... Kas, tuollahan se koristaja tuleekin alas rappusia!... Kylläpä hänen silmänsä leviävät nähdessään sinut!... Julia, Julia kultaseni!
"Niinkö, isä?" sanoi Aina puoleksi toivovana. "Niin asiat totuudessa ovat. Kunpahan olisi Martti täällä, niin kyllä asiat selveneisivät mutta tuollahan hän juuri tuleekin", sanoi Kolkki, ja todellakin tuli Martti kartanolta huonetta kohden. "Voi minua!" sanoi Aina, ja uusi tuska rupesi häntä taas ahdistamaan, sillä epäillys pakkasi häntä kovan likelle.
Knut pidätti häntä kauvan aikaa. Mutta äkkiä hän huudahti: »Kas, tuollahan on, Jumala paratkoon, minunkin renkipoikani!» Nyt olivat Knutin sanat turhia. Hän hyökkäsi keskelle taajaa joukkoa, tempasi hurjaa, vallatonta poikaa kauluksesta, veti hänet esille, pudisteli häntä, niin että hampaat kalisivat hänen suussaan peloittavalla tavalla. »Kas vaan, Jussi kultaseni, olethan sinäkin muassa!
Päivän Sana
Muut Etsivät