Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Tuollahan Antti jo oli hiljaa tulossa jäätä myöten; mutta hän oli melkoista leveämmän ja suuremman näköinen kuin ennen. "No, Rakki, niin totta kuin elän, niin siellähän se tulee ja tuo vielä yhden karhunpenikan lisäksi! Ohoi, Antti!" "Täältä tullaan!" Ja sitten hän tuli. "Missä sinä, Pekka, olet ollut kaiken päivää?" "Etkös ole kuullut minua?" "Kuulin nyt äsken, mutta en sitä ennen."
»Ei nämä kirkkomiehiä, vaan kuka tuo on? Ei se tämän kylän miehiä ole», tuumi naapurin isäntä ikkunasta rantaanpäin katsellessaan. »Kirkonkylästä se on tuo mies», arveli isäntä, tultuansa katsomaan hänkin. »Kyllä ne ovat meidän oulumiehiämme, koska kantavat arkkua tupaan. Tuollahan tuo tulee Katrikin. Erkki on jälessä kantamassa arkkua. Missä Jussi... Missä Jussi ... liekö veneelle jäänyt...»
"Katso tuonne", huudahti vanhin keskimmäiselle, "tuollahan istuu veljemme pastori uutta saarnaa sepittäen." "Minulla on yhdentekevää", kuului vastaus, "minun puolestani tehköön hän, mitä haluaa, kun vaan minun antaa olla rauhassa loruiltansa." "Kuitenkin lausut totuuden, Ruppert", otti Antero sanoakseen.
"Ne ovat poissa", sanoi Juhani. "Herranen aika!" sanoi ukko Swart, joka sillä välin oli kurkistanut joka haaralle, "olemmeko me todellakin kaikki noidutut! Tuollahan ne riippuvat puussa!" Kaikki katsahtivat ylös puuhun. Ja siellä ne todellakin riippuivat. "Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän!" luki Swart. "Ne ovat kaikki tallella!"
Tuollahan istuit männistössä Venlan vieressä rakkaassa kiemailuksessa, koska minä teitä lähenin noin hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mitäspä teki silloin Venla? Kätki peijakas sinun hameensa liepeisin. »Mitä olet hameeses käärinyt», kysyin minä. »Ainoastaan pienen variksen poikasen», vastasi tyttö heilakka. Hi, hi, hi!
"Paetkaa! Leiriin!" "Uusi ryntäyskolonna on saatava Haa, tuollahan Cethegus tuleekin oikeaan aikaan", puheli Narses itsekseen. Se olikin totta. Cethegus oli palannut pitkältä ratsastusmatkaltaan niiden joukko-osastojen luota, joihin Narses oli sijoittanut roomalaiset ja italialaiset ja järjestänyt kansalaisensa viiteen joukkoon, joissa kussakin oli viisisataa miestä.
Niilo lähti nousemaan vapoineen ylöspäin Anna-Maijaa etsimään. Oikein tahtoi hengästyttää kapuaminen, mutta tuollahan jo näkyikin vähän matkan päässä, kallion rinnassa, Anna-Maijan punarantuinen huivi. Onhan siellä toinenkin, ja kas kas, miten ne teivivät toisiaan ja nyt painavat nenäänsä yhteen, ja taas ja vieläkin. "Anna-Maija, tule jo pois!" huusi Niilo.
Saammehan sitten jutella yhtä ja toista muun muassa puhella henkivakuutusasiastakin. Mäentausta on älykäs ukko ja hänellä kyllä on viisas neuvo meillekin annettavana, jos vaan pyydämme. Mutta minne ihmeelle he hävisivät?" "Tuollahan nuo ovat tapulin vieressä, jossa Mäentausta valjastaa hevostaan. Pyydetään heitä vaan, se on oikein mieleeni. Kyllä ruokaa riittää heillekin".
Tien löysin pian, jota myöten aloin ajaa eteenpäin. Kauwan ei tarwinnut ajaa, ennenkun walkea rupesi pilkottamaan. "Tuollahan se onkin odotettawa tuttu mökki", ajattelin minä, ja se tieto tuntui sangen miellyttäwältä, sillä tunnustaa täytyy, että olin jotenkin kontetuksissa kylmän kylwyn tähden. Minä ajoin sen mökin kartanolle, josta walkea näkyi.
»Ne ovat poissa, siinä olet vallan oikeassa», sanoi Witt. Juhanikin kurkisti vankkureihin ja totesi, että eväskorit olivat poissa. Hän katseli tyhmistyneenä paikkaa, missä ne olivat olleet. »Siunaa ja varjele!» huusi Swart, joka kurkisteli joka haaralle. »Olemmeko me todellakin kaikki noidutut? Vai olemmeko tulleet hulluiksi? Mutta katsokaas, tuollahan ne riippuvat puussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät