Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Vai niin se on, sanoi Reeta jotenkin tylysti. No antakaa sitten heti mennä rahaksi, niinkuin muutkin tavarat. Sittenpähän tästä osaa lähteä, kun on kaikki myytynä. Tarvinneeko tuota ruveta huutokaupalla myymään, sanoi Esa. Ei se muuten tule laillista, sanoi Tuokko. Vaan tämäpähän kirjuri muistanee paremmin.
Sepä on sangen kaunista, puheli pastori, että vaikka on orvoksi jäänyt, on Luoja sallinut tulla niin hyväin ihmisten hoitoon, että pitävät huolen lapsen sielun ravinnosta. Heille taivaallinen isä on sen palkitseva. Niin, ja tällä oli hyvälukijat vanhemmat, sanoi Tuokko. Aivan oikein, sillä vanhempain hyvyydestä samoin kuin pahuudestakin on lapsi usein osallinen, kuten käskyissä jo sanotaan.
Menihän tuo tavallisesti, vaan ei niin joutuin kuin näiltä, selitti Tuokko. Vai niin, vai niin, puheli pastori ja katsoi Antin silmiin. Sinä olet kolmea vuotta vanhempi näitä tyttöjä ja ei vielä mene niin hyvästi. Kyllä minä osaankin, selitti Antti, vaan luin hitaasti, että ennättää nähdä, meneekö se oikein. No, olehan vaiti ja korjaa lukuasi ensi kinkeriin, päätti pastori puheensa.
Ettekö malta olla puolipäiväisellä, jospa tästä talosta vielä siksi ruokaa löytyisi, sanoi Esa, ollakseen talon puolesta isäntä. En malta. Orikin on seisonut pitkään, ja on laitettava hakemaan pois noitakin elukoita, selitti Tuokko. Saatuaan turkin päälleen, meni Tuokko heittelemään hyvästiä.
No, eikö sitä mitään ole tehtävä, jota ei tiedä varmaan tarvitsevansa, kiivastui Arolainen. Jos niin ajatellaan, mitä me ruvetaan kyntämään ja kylvämäänkään, satutaan vielä kuolemaan, niin silloin se työ meni hukkaan. Niin, vaan jos eletään, niin tarvitaan, se on toivon päälle tekemistä, sanoi Tuokko. Onhan oppiminenkin toivon päälle.
Kovin pahasti kuuluu Tuokko sanoneen. No mitenkä? Ettei heillä tarvita niin viisaita kerjäläisiä kuin Arolan tytöt, selitti Liisa. Kovinpa on sanonut tuhmasti, moitti Viija.
Tehtyään oriilleen tavalliset taloontulokomennot niin kuuluvalla äänellä, että se piti talonväenkin huomata, sitoi Tuokko oriinsa kiinni ja lähti sitten köhnystelemään tupaan päin. Porstuassa heitti hän vielä muutamia kuuluvia jalan tömäyksiä lumenkopistamistarkoituksessa ja piti silmällä eikö aukeaisi kamarin ovi. Jopa aukesikin, ja Esa pisti päätään ulos.
Reeta tunsi koko omaisrakkautensa kuohahtavan ja sanoi: Jos ei minun maksaa tarvinne, niin sen ihmiskauppanne saatte heittää aloittamatta. Ja samassa valtasi hänet oikein sydämellinen itku, jossa oli sääliä ja kiukkua sekaisin. Miehet herkesivät koko puuhastaan hiljaisiksi. Tuokko jupisi itsekseen, että itkulla ne nuo akat voittavat. Sitten alkoi hän puuhata poislähtöä ja hakea turkkiaan.
Minä tahdon kaksi sataa, vaan kun lasken puoleentoista, niin se jääpi silloin minulle. Elä usko, minä lasken alemma, päätti Reeta. Vaan minäpä lasken vielä sitäkin alemma. Reeta jo kiukustui. Laske vaikka kuinka alas, niin minä yhä alemma. Heittäkää pois tuo väittely, sanoi kirjuri. Tuolta jo ajaa ostomiehiä. Sieltä ajaa örhyytteli Kotaniemen Tuokko isolla oriillaan, pieni poikansa rinnallaan.
Tuokko on painattanut Saul nimisen draaman v. 1868, runoelmia eri paikoissa ja suuren joukon suomennoksia. Jo luonto, kuljettua kesä-illan, Yövaipan ylleen oli heittänyt, Ja liepeellänsä Hämeenlinnan sillan Himmeesen varjohon jo peittänyt. Siell' yksin seisoin, silloin nuorukainen, Seuduilla näillä vieras, matkalainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät