Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vieras astui sinne päin. "Mistä mies tulee?" aloitti Gunnar, pistäen muutamia oksia tuleen. "Oo tulen tunturin toiselta puolelta", sanoi vieras. "Paha ilma kulkeville tänä päivänä". "Niinpä kyllä oli", huokasi mies itkun äänellä. "Nyt minä olen käynyt tänään noin 4 peninkulmaa, eikä ole ollut leipäpalastakaan suuhun pistää.
Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä: hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä; hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä; hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella. "Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä!
Ennenkuin olemme tunturin laessa ja jos vielä tulee linjan uudestihakkaus, niin mitä silloin meillä kahdella siellä valmistuu? Sitä en vieläkään usko, että linja olisi uudestaan hakattava, sanoi herra päätään punaltaen. Vähäisen lengon voimme muutenkin oikaista. Mutta kun ei ole tiedossamme sellaista vesipaikkaa kuin päivällispaikassamme oli, niin palattaneen sinne yöksi.
Kaipaus heräsi ja ensimäisen herran ajatteli Liv että Haugen oli kurja hökkilö, että olisi suloista yksi ainoa kerta tuntea miltä auringonpaiste tuntui, päästä ulos näkemään maailmaa, vaikkapa vaan naapurikylään tunturin tuolla puolen. Ja Aslak kertoili ja Liv kuunteli, vaan Gunnar ei tietänyt mistään, sillä Aslak oli niin kauniisti pyytänyt ettei Liv puhuisi tästä isälleen.
Samassa hetkessä aurinko meni mailleen tunturin taakse ja loi vaaleankeltaisen hohteen läntiselle taivaalle.
Yli koko maiseman kohottavat tunturit lumisia huippujansa ja sadottain puroja lirisee läpi metsän ja kiiruhtaa valkovaahtoisena tunturin halkeamain ja kivilohkareitten lomitse, kunnes ne heittäytyvät Joutsenveteen tahi yhdistyvät jokeen, joko virtaa pois siitä.
Kaksi vuotta oli kulunut eikä Marit ollut saanut ainoatakaan kirjettä Anders'ilta. Viisi kertaa oli tunturin toiselta puolelta tullut matkustavaisia ja heidän kanssansa Anders oli lähettänyt terveisiä, mutta siitäkin oli jo puoli vuotta kulunut.
Eikä siellä tunturin laella juuri kauan viihdykään. Paljas kallio tai hiekka ja kylmä viima käy aina. Ei koskaan ole tyyntä. Ei koskaan tyyntä! huudahti Mikko. Ei siellä pilvien rajalla ole koskaan tyyntä, sanoi Aaro ja nousi lähtemään.
Ja he maistoit maljat kaikki tuskan, itkun ja ilojen, ja he jouduit toisistansa kaiken turhuuden turulle, ja he painuit portahiksi aarnihautaisten halujen, rakkauden rahanalaisen, elonhehkun hengettömän. Halla harmaja emäntä sai viestit vihurin teitä Lapin tunturin laelle: "Jop' on sortui sorjimmatkin kaunehimmatkin katosi sinun, herja, heimostasi, tulenlautta, lapsistasi!"
Istukaa vain rauhassa, ei teitä kukaan häiritse. Tule nyt, Antti, minä tahdon mennä kotiin ja ulos taas. Minä olen niin hyvällä mielellä, mutta en tiedä itsekään siihen syytä!" "Hyh!" huudahti Pekka heti samassa, "näetkö noita ilkiöitä?" Samalla hän osoitti susilaumaa, joka pitkänä jonona käveli tunturin alareunaa. "Ne tulevat tännepäin. Joutuin nyt noutamaan peurannahkamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät