Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tämän nimi oli Kalulu; hän oli viekas ja tunnoton; matkustavilta hän tavallisesti kiristi suuret lahjat, antamatta heille pienintäkään lahjaa puolestaan. Hänen monilukuiset, voimakkaat ja urhoolliset alamaisensa pitivät, samoin kuin kuningas, itseään suuressa arvossa ja vimmastuivat vähäpätöisimmästä syystä.
Hänen katsantonsa oli tunnoton, ja kun hän sen ohessa alinomaa hoki: hän, hän, juuri kuin miehensä ei olisi huoneessa ollutkaan, se Lentsiä kaikkein pahimmin loukkasi. Lents koki malttaa mieltänsä ja sanoi: "Anni, älä puhu noin, tuolla tapaa! Se on kuin et sinä itse puhuisi, vaan joku pirullinen henki sinua riivaisi.
Ja tiedät kumminkin varsin hyvin, että Sylvi on vaan kokematon lapsi. Sentähden sinä oletkin kaksinkertaisesti moitittava. Ja jos sinä viet hänet harhateille, Viktor, niin sanon minä että sinä olet tunnoton mies, ilman rehellisyyttä, ilman kunniantuntoa VIKTOR. Alma ! ALMA. kevytmielinen hupakko, jolla ei ole järkeä rahtuisen vertaa. VIKTOR. Lopeta!
Tai onko minun kiellettävä, että tämä sama turvaton nainen, koko Luojan avarassa maailmassa ainoa olento, joka tahtoi jäädä luokseni, kun kaikki muut minut hylkäsivät, on tullut minulle rakkaaksi ja kalliiksi? Enkö olisi raaka, tunnoton pölkky, jos toisin ajattelisin kaiken sen jälkeen, mitä hän on tehnyt hyväkseni? En ole häntä pyytänyt jakamaan yksinäisyyttäni linnan raunioissa.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.
Minä tunsin, kuinka poskeni punottivat kiukusta, tuskasta ja häpeästä... Ei, Ilse oli kuitenkin liian tunnoton, kova ja törkeä! "Minä tarkoitan sitä herraa, joka eilen huusi meidän takanamme," jatkoi hän tyvenesti. "Häntäkö," vastasin minä, "minun puolestani saat puhua hänen kanssansa, kuinka paljon tahdot hän on vanha, ikivanha!"
Silloin pani Miinamuori neuvonsa liikkeelle. Hän lämmitti saunan, kantoi vettä, hautoi vastat ja pesi sarvet. Minut kannettiin saunaan ja siellä sarvitti muori minut, ettei ollut ehjää paikkaa ruumiissani. Tunnoton olin ollut, kun minut oli kannettu saunasta huoneeseeni. Siellä kuin selvisin ja avasin silmäni, niin istui jo muori pöydässä kahvia härppimässä.
Toinen Ecloga. Alexis. Ehtimiseen kulki hän vaan tihiässä, lakkapäisessä pyökki-metsässä; siellä hän yksinäisyydessään vuorille ja metsille turhaan lateli nämät sieventämättömät värsyt: "Tunnoton Alexis! Etkö huolikaan lauluistani? Eikö käy sinun minua sääliksesi? Joko ainaki otat minulta hengen?
Ma uskoin: tuoss' on kaikki maan Ja taivaan kauneus; Hän jalon, armahan on vaan Ihana asumus. Ja sydämeni pyhimpään Jo kuvan ylensin, Luo alttarin, ja edessään, Kuin pappi, suitsutin. Vaan kuva kauan mykkä on, Ei sydänt' ollenkaan; Kun vastaa, kylm' on, tunnoton "En lemmi" huulillaan. Jumala ilman lempeä, Jääpatsas kylmä vaan! Kuin marmor'kuva, henkeä Jok' ei saa luojaltaan.
"Minä pelkään he ovat hänet vieneet nuo julmat rahamiehet velkavankeuteen! vankeus mikä kamala ajatus!" Vaan kaukana, kaukana pohjoisessa istui synkkänä, liikkumatonna, tuijottaen eteensä kuni tunnoton, herra vapaaherra. Vankeudessa ei hän ollut; mutta vapautta vielä suurempaa vapautta hän halusi. Kau'an oli hän taistellut, kau'an turhaan pyrkinyt eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät