Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
On sattunut, että olen pannut ehdolle: pamppu tai käräjät, ja aina on pamppua ennen otettu. En voi ymmärtää, kuinka sivistyneessä maassa saattaa toinen lyödä toista, täysikäistä! sanoi Uuno kärsimättömästi. Et sitte tunnekaan oikeita rakkareja. Juu, juu, sanoi nimismies miettien toista puheen ainetta.
Vaimo sitä vastoin astui reippaasti talonväen luo ja tervehti: »Hyvää päivää, Maija Liisa! Ettekö enää tunnekaan minua? Minä asun niinkuin ennenkin Hämeenkyrössä. Ettekö enää tunne Hämy-Iikkaa?»
Ken luonnon kirjan loppuun saakka luki, ken? Sen mahdin tajus? Mutkan, halun mietti jokaisen? Kuin sanoin köyhin suviaamun taian kertoisin? Näin ehkä: kivi vierimään jos luotu olenkin, nyt sielunsiivet saan, nyt nousen yli kaiken maan, nyt taivaan poika, taivastietä vaikk' en tunnekaan .
KERTTU. Ka', tiiänhän minä sen. VALTER. Mistä lienee tuo tuuma pistänyt ukon päähän. Ymmärrättehän, ett'ei se meitä sido kumpaakaan. Elkää suinkaan antako pakottaa itseänne. Punnitkaa asiaa tarkoin ja seuratkaa vaan omaa mieltänne. KERTTU. Ka', mittee se punnihtemisesta paranoo? Tyyvynhän minä sinuun. VALTER. Mutta ettehän te vielä tunnekaan minua. Ette tiedä olenko kala vai lintu.
Mutta hän katui taas heti, että oli eksynyt vanhalle miehelle sopimattomaan leikintekoon ja jatkoi vakavasti: »Kukas ne toisen tarpeet tietää, tarpeita on niin monenlaisia. Ja jos minulla nyt sattuisi olemaan sellainen, vaikket sinä sitä tunne?» »Enhän minä tunnekaan. Aattelin vain, että sinun on nyt niin hyvä olla sen jälkeen, kun myit talosi ja rupesit tähän vanhanmiehen päiville.
LUCIUS. Kuka? Jalo Timonko? Hän on erittäin hyvä ystäväni ja kunnioitettava ylimys. 1 MUUKALAINEN. Mekään emme hänestä muuta tiedä, vaikka emme häntä tunnekaan. Mutta voin teille sanoa yhden asian, jonka olen yleisen huhun kautta kuullut: Timonin onnelliset päivät ovat olleet ja menneet, ja hänen rikkautensa rupeaa kutistumaan. LUCIUS. Joutavia!
Mutta nytkään hän ei näyttänyt minua kuuntelevan, tähysti vain ulos, näytti ajattelevan jotain toista. Vaan äkkiä hän virkahti: Niin, se on tietysti jonkunlaista joutavaa arkuutta, lapsellisuutta, kun puuttuu toimintavoimaa uutta uraa alkaessani. Enkä sitä usein tunnekaan, joskus mietin sitä ihan omaksi kiusakseni.
Mutta sitten kuulin taas hänen suloisen äänensä kajahtavan: "Isä meidän, joka olet taivaissa," ja jos ainoastaan voin pitää tuosta kiinni sydämessäni, minä en tunnekaan itseäni hyljätyksi, pimeyteen heitetyksi lapseksi. Minä luulen, että se oli siinä mielessä, kuin kallis Vapahtajamme opetti meille tämän rukouksen, eikä ainoastaan opettanut sitä, vaan rukoili sen meidän kanssamme.
Martta jää kotiin Hannansa kanssa ja Perttu ei lupaa astua askeltakaan kenenkään kuolevaisen ilon tai surun tähden. Pelkään, että nuori mies jonka nenässä jo selvästi näkyy samanlainen pykäle kuin isänsäkin, ei enää tunnekaan setäänsä..." "Onkohan se mahdollista?" kysyi Topias kesken lukemistaan. "Se on nyt kuin kädessä", vastasi Johanna kiusalla.
Oho, sitä en luulisi, kosk'en edes teitä tunnekaan enkä milloinkaan ennen ole teitä nähnyt. Sinä valehtelet, paimen kulta! Sinä olet nähnyt minua minun loistavassa muodossani. Etkö tunne suo-liekkiöiden haltiaa? Ja etkö ole vannonut suorittaa ensimäistä pyyntöäni, palkaksi siitä suuresta avusta, jonka olet minulta saanut?
Päivän Sana
Muut Etsivät