Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ei muuta enää sanokaan, Nuo sanat vaan on huulillaan. Mut kerran rantaan mökkisen Venheessä vieras sousi, Mies pitkä, tumma, partainen, Ja siinä maalle nousi, Ja huusi: "äiti, tunnethan Sä poikas ainoon, armahan!" Mut Sanna nauroi ilkkuen: "En usko kavaloita! Mä poikani kai tuntenen, Mua pettää älä koita. Hän on niin hieno, valkoinen, Ei musta noin, ei karvainen!"
Jos ryysyissäkin hyljättynä kuljen, Poveeni aarteen kallihimman suljen, Ikuisen lemmen synnyinmaalle Muistokkaalle. Runotar, oi ethän päästä Mua luotasi, Vaikka toinen tyttö kiehtoo Usein mieleni. Kutsutko mun tähtiyöhön Aattehia etsimään? Yö on Lyylin tumma tukka, Tähdet tuikkaa silmistään. Lahjoittaako tahdot mulle Aamu-auringon? Lyylin kauneus ja katse Suloisempi on.
Sit' itkee vieläi Kleopatra tumma, mi kotkaa paeten sai käärmeheltä niin äkillisen ynnä synkän surman. Punaiseen mereen saakka kaarsi kotka tuon johdolla ja maailmaan loi rauhan, niin että Janus-templi suljettihin. Mut kaikki edelliset työt sen, joista nyt puhun, ynnä myöhäisemmät, piiriss' elämän maisen, sille alistetun,
"Taikka soutamaan viileällä, azurinsinisellä järvellä somassa purressa, ikäänkuin vedenneidon kuoressa joutsenia jälessämme?" "Ei löydy mitään järveä niin sinistä kuin sinun tumma silmäsi; ei löydy mitään joutsenta niin valkoista kuin sinun pyöreä käsivartesi!" "Tai laskemmeko haukkamme ilmaan ja tuotamme kultaisen fasanin jalkaimme juureen?"
Hän oli jo ruveta hyräilemään mielihyvästä, kun hän samassa huomasi vaunussa toisenkin matkustajan: akkunan luona ... vastakkaisella puolella liikahti tumma varjo kyyristyen kokoon nurkassa tekeytyäkseen nähtävästi niin mitättömäksi kuin mahdollista, ettei suinkaan herättäisi mitään huomiota. Nainen hän kaikessa tapauksessa näytti olevan. Mutta oliko hän nuori vai vanha, ruma vai kaunis?
Vaan meill' aikaa toistekin on tätä harkita vielä. Nyt ylös, syöskää veen pyhän aaltoon laiva jo tumma, riittävä soutajakunta te kootkaa, myös satauhri laivaan saatelkaa, tytär Khryseen kukkeakulma itsekin tuokaa; päällysmies uros mielevä olkoon, Idomeneus tai Aias tai jumalainen Odysseus tai sinä, Peleun poika, sa miesten kaikkien kauhein, kauasampujan jotta jo suostutat, tuot pyhät palveet."
Ihmeellinen päivä, jona silmäni on kadottava sieluni valon, päivä tumma, murheinen ja armas toki, juhlapäivä pilvinen! Oi! vietänpä sydämmeni kuolinjuhlaa, ankaran vallitsijani kolkossa temppelissä seisoen seppelöittynä uhrina sen alttarilla. Mä kerran katsahdan ylös, mutta hänen silmiensä taivahista kylmä leimaus iskee alas minuun. Mutta kirkas, heijaisevan kirkas toki tuo leimaus!
Ja sen se kyllä tuleekin tekemään, sillä suurinta mitä voi jälkeensä jättää, on kuitenkin nostattavat, lämmittävät sanat ja aatteet, joita on kyennyt kylvämään ihmisten sydämiin. Ovikello soi. Menin avaamaan ja sisään astui pitkä, nuorehko, tumma nainen.
Sitte hän näyttää ikäänkuin jotakin miettivän ja kysyy äkkiä: »Pidätkö sinä kukista, Tumma tyttö?» »Tietysti. Minulla on jo kaksi omaakin, verenpisara ja palsami», vastaa tyttö. »Punaista, punaista vaan!» nauraa nuorukainen. »Ikkunallasiko sinä niitä pidät?» »Kuinkas muuten.» »Näkyvätkö ne pihallekin?» »Näkyvät, näkyvät; varsinkin nyt kun kukkivat!»
Hän, Señora, istui aition eturivillä erittäin hyvin valitussa, vaikka muuten yksinkertaisessa puvussa, katsellen lapsellisella ilolla ulkomaista tanssijatarta, pienikasvuista, vaaleakutrista, tumma- ja säihkyvä-silmäistä ruotsalaista neitosta. Mustassa puvussansa vaikutti hän sokeasti rohkeiden liikkeittensä vuoksi kuin suuri yölepakko... »Voi, kuinka hauskaa!» huudahti Señora tuon tuostakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät