Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
»Missä sinä olet, minun Tumma tyttöni uuninnurkassa?» Nuorukainen meni luo ja otti hänen molemmat kätensä: »Kädet silmillä ja väriset...?» Nuorukainen katsoi pitkään, äänetönnä. »Minä menen paikalla takaisin», virkkoi hän kuin anteeksi pyytäen. »En minä arvannut että se niin kovasti sinuun koskisi.» »Ei, ei», sanoi tyttö hätäisesti; »en minä sitäkään tahdo.»
Niiden kauneissa syvyyksissä oli ainainen omituinen ristiriita rehellisyyden ja huikentelevaisuuden välillä. Kalpeita harmahkoja kasvoja peitti suipoksi somistettu tiheä tumma parta; ja hiukset, jotka olivat hiukan rehevämmät kuin hänen seuramaailmansa malli olisi sallinut, olivat omituista nahkamaisen tummaa pronssiväriä.
"Lakkaapas hetkiseksi tuosta työstä", sanoi vanhus, "ja soita minulle hiukan, niin minä lopetan Loviisan tilaaman ompeluruuvin ja vien sen sitten hänelle". Tumma punerrus levisi Jerikon kasvoille, mutta ukko lohdutteli häntä: "älä ole milläsikään; minä jo samalla tiellä kopeloin purjehdusvesiä, sillä niinkuin illalla jo sanoin, luulen minä Loviisan unhottaneen kysyä kompassilta neuvoa matkan suunnasta".
Mousedeer, vanha luppakorva ynnä useiden heimolaistensa kanssa oli kyyristynyt nukkumaan aivan kytevän tuhkaläjän äärelle, mutta niiden uni oli rauhallinen ja osoitti ett'eivät ne mitään vaaraa vainunneet. Tumma haamu hiipi alas muutamista vankkureista ja kulki nuotion ohitse; se oli Nohemu, joka kulki vesi-ammeelle juodakseen.
Välillä vilkaisi hän aina peiliin, jonka ohi hänen oli kuljettava. Eihän hän mikään kyttyräselkäinen ollut. Olihan hänellä oikeastaan sangen edullinen ulkomuoto. Pitkät, soikeat kasvot. Suora nenä, älykäs otsa, mukiinmenevät viikset ja tumma tukka, joka oli kulmilta vähän kiharakin. Lisäksi solakka vartalo keskimittaa pitempi, rinta leveä ja voimakas. Mitäs puuttui?
Selman aamuhuntu poista Rusoposkilta; Katso silmäns ujot päilyy, Katso tumma tukkans häilyy Tuulen omana. Seuraa salaan paennutta, Lehdon majaan joutunutta Hädän huutaissa. Katso kuin hän pienosille Hymyy, tarjoo sairahille Lohdutustansa. Taivaan siinto luonnontöissä! Enkelhaamu eliköissä, Ihmismuoto sä! Kuolevaa vaan kaunistatko? Itketkö ja muhoatko Jjäisyydessä?
"Voi hyvin goottien roomalaiskuningas. Olkoon onnesi pitkäaikainen. Voi hyvin sinäkin, tumma kuningatar. "Hyvästi, kaikki sankarit. Valhallassa tavataan, jollei aikaisemmin." Jättäen nopeasti jäähyväiset pohjoismaalaiset lähtivät tiehensä. Haralda heitti haukkansa ilmaan. "Lennä edellä laivaan, Snotr!" Nuolen nopeana viisas lintu lähti lentoon suunnaten kulkunsa Portusta kohti.
Idän ihana, mutta lyhyt-aikainen hämärä valui nopeasti pois; tumma, purppuravärinen hohde astui ruusunpunaisen ruskon sijaan; kaukaiset tornit kohosivat mustina, mutta selvästi, puhtaasen ja pimenevään ilmaan, ja kuu, joka Alroy'n ensiksi kaupungin tullessa pilkisteli taivaalta niinkuin vähäinen valkoinen pilvi, kumotti nyt pettävällä valollansa.
Tuolla kaukana kohoaa laiha hiekkainen maapinta, ainoastaan vähään tyytyväinen kanerva saa tarpeeksi elatusta, vähän enemmän ylöspäin. Mutta syrjempänä on maassa mehua ja voimaa; pitkä tumma viiva, joka äkkiä keskeyttää punaiselta loistavan aron, on metsää, syvää majesteetillista lehtimetsää, jonka vertaista tuskin on.
Hän oli puettu roomalaisen sotamiehen varukseen, kypäriin ja rintahaarniskaan, hänen kädessään oli soikea kilpi ja miekka, ja hänen tumma ihonsa ja jyrkät kasvonpiirteensä kuvastuivat eloisasti valkeata marmoria vasten. Hän näytti huomaamattaan olevan erään toisen nuorukaisen innokkaiden katseiden esineenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät