Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Kerran Arnold säpsähti tätä muistellessaan kun tanssin jälkeen vieraat vetäytyivät väsyneinä nukkumaan, oli Arnold, rohkean iloisella tuulella ollessaan, kutsunut Esterin yksinäiseen huoneeseen. Minulla on sinulle salaisuus, oli Arnold sanonut. Mikä se on? Ester iloisen uteliaana oli kysynyt. Tulehan! Tulen! Ja Arnold oli ottanut esille pöytänsä laatikosta kultaisen rannerenkaan.
Holpainen kaivoi maata rinteen alla; mutta ylempänä oli miehiä, jotka hakkasivat kiveä. Ne olivat nuoria kaikki ja suuria pilkkakirveitä. »Hei, Holpainen, tules tänne!» sieltä kerran huudettiin. »Mikä on?» huusi Holpainen vastaan ja katsoi ylös. »No, tulehan.» Holpainen astui hiukan epäillen sinne heidän luokseen. »Tuossa saat. Ota ja syö.» »Mitä se on? Kivenmuraa?» »No, niin.
Eihän siinä ole huonetta, ei peltoa eikä niittyä." "Samapa se, niin juuri hyvä onkin, Katri! Tulehan tähän istumaan, niin kerron, mitenkä oikein onkaan. Eipä renginpaikkani Skonlassa ole niinkään huono, Jenningenin väkeä on hyvä palvella, tavallansa. Mutta enpä sittenkään huoli kauemmin vieraille raataa.
"Milläpä sitä köyhä niin paljo irti saisi, vaikka hyvähän se viina olisi olemassa, kun tuota on kerran niin raihnaiseksi käynyt." "Niin, ja kun taas tukkilautat tälle kohdalle joutuvat, niin voisihan sitä toisellekin antaa. Kyllä tarvitsisivat tukkilaisetkin ryypyn lämmikkeekseen, kun saavat päiväkaudet märkinä vedessä rypläästää, vaan tulehan nyt ottamaan sinäkin lämmin kuppi sydämeesi."
JOHANNES. Mikko minua vähän harmitti mokomakin reuhaaja. Mutta ei se mitään. Tulehan pois tänne. Sinä kun olet luona, niin väleen ne semmoiset mielestä haihtuvat. Yhtä minä sinulta pyytäisin, Johannes. Voi, jos sen lupaisit! JOHANNES. No, lupaan lupaan jo edeltäpäin, ellei se mitään mahdotonta ole. ANNA LIISA. Ei ole mahdotonta.
Tulehan tännepäin. Kapteeni alkoi mennä Kertun kanssa pois päin kotoa ja puhua kuiskaamalla. Vallankumouksellinen se on sellainen, joka tahtoo muuttaa kaikki olot toisellaisiksi, esimerkiksi niin, ettei kukaan enää kärsi vääryyttä, vaan saa täyden toimeentulon työstänsä. Kaikki muutetaan ymmärtääkö Kerttu kaikki! Ai, ai, kuinka Hannes voi semmoista yksin toimittaa! Minä en ole yksin.
Minä en välitä mistään mitään, vastasi toinen halveksivalla äänellä. Jumala tietäköön, että kaikki on minulle aivan yhdentekevää. Minä olen jo kärsinyt niin paljon, että minulla on jo siitä tarpeeksi. Bartekin sydän tykytti kiivaammin univormun alla. Tulehan nyt kerrankin järkihisi ryhtyi vanhus uudestaan puheesen, mitään ei voi tehdä.
Et usko kuinka nätti puisto täällä! Tulehan tänne! Ja kuinka kaunista nurmea tuossa järven kielellä, ihanhan siinä kukat kohta puhkeavat, ai ai. Ja tässäkö perunamaa? Onko se jo kylvettyä? Onhan se. Ai ihme kun perunakin on jo kylvetty. Kuulehan. Hermanni, kun perunakin täällä on jo kylvetty. Ai ai.
Kyllä olisi kuitenkin parasta, että tekisit. Ukko meloi pois. Marja nousi takaisin pihaan. Marja! kuului tuvasta. Marketta! Missä sinä olet? Tule! Tulehan jo, Marjueni!
Santtu oli pudottanut muutaman kerjuupojan tallin portailta, josta tuli ensin voimain koettelu ja Tuokon tullessa oli poika mitä selvimmillä sanoilla selittämässä Santulle sukunsa historiaa, eikä hellittänyt, vaikka toinen vakuutti, että tulehan meille toisen kerran, niin et saa ruokaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät