Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Konkari sinne, konkari tänne! sanoi Nelma, joka ei ymmärtänyt Sara Hustasta enempää kuin muistakaan Sakriksen saarnoista. Hän kyllästyi ja hermostui. Viimein hän sanoi, vierailusta päästäkseen: No ... ehkä tuonne nyt lähtisin ... jos antaisit leikata pitkän tukkasi. Miehellä pitkä tukka ... niin kuin narrilla! Joko sormus minulle ... tai tukka pois! Tukkako pois Kukkelmanilta!
Niin, hän oli erinomaisen kaunis oikea kaunotar paksu, musta tukka oli kauniisti pantu ylös olkihatun alle, joka varmaankin oli hänen oma tekemänsä; sillä on yleiseen tunnettu ettei mikään tee maantyttöä niin kodikkaaksi kuin oljenkutominen.
Eräs tyttö oli mielessään ihan vakuutettu siitä, että hän saisi suuren, hyvin suuren nuken, yhtä suuren kuin hän itse, semmoisen, jolla olisi oikea tukka ja oikeat räpyttävät silmät ja joka vielä niin uneksi hän osaisi astuakin.
Käveli kirkolle päin ja sillalle päin, ja hänen nähtiin pysähtelevän ja seisahtelevan. Silmät seisoivat hänellä päässä kuin pelästyneellä, tukka oli pörröllään. Antero koetti lähetä häntä, mutta ei päässyt luo. Muutamain päiväin perästä tuli Hannalta tieto, ettei Heddan henki enää ollut vaarassa, vaikka hän vielä olikin hyvin heikko. Silloin se purkautui.
Oli vain yksi ruma asia tai oikeammin henkilö, joka sai armon Svenin silmissä: lastenhoitaja "Gucka". Rumempaa ihmistä ei voi ajatella: hän oli lyhyt ja paksu, tukka harmaanpunertava ja piirteet karkeat, ja kun Sven ensi kerran hänet näki, kätki hän kasvonsa Esterin rintaa vasten ja kuiskasi pelästyneenä: "niin ruma". Mutta sitten tuli hänestä ja Guckasta parhaat ystävät, sillä Guckan mielikuvitus oli tyhjentymätön, hän kertoi satuja ja tarinoita, juuri sellaisia, joita Sven halusta ahmimalla ahmi.
Läksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi pakohon pahoja töitä, pillojansa piilemähän. Niin pihalle tultuansa katseleikse, käänteleikse, etsi entistä oritta. Näe ei entistä oroa: näki paaen pellon päässä, pajupehkon pientarella. Mikäs neuvoksi tulevi, mikä neuvon antajaksi, ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi näillä Pohjolan pihoilla?
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Rauan valkian varasta, Terän tuiman tutkamesta, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta! Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Suurilta sotakeoilta, Uron tappotanterilta, Jossa lyiy miestä lyöpi, Tinapalli paiskoavi; Jossa pää pahoin menevi, Sekä kaula katkiavi, Hivus hieno lankiavi, Tukka turhi'in tulevi!
Edellisellä yöllä oli ollut raju-ilma, kaiken yötä oli rankasti satanut tuossa miehessä kyllin näkyi, ettei hän ollut viettänyt yötänsä katoksen alla, ryvettyneenä, läpikastuneena olivat hänen vaatteensa, tukka pörrössä. En tahtonut häntä herättää, hiljaisilla askelilla hiivin hänen ohitsensa. Mutta hän kuitenkin huomasi minun vaate nukkui, mies valvoi; niinkuin perään-ajettu ainakin.
Sama viattomuus asuu hänen huulillaan, kuin ennen sama luottavainen, totinen valo on hänen mustissa, lempeissä silmissään; tyven, rauhallinen otsa, joka aina muistutti päivänpaisteisesta, pilvettömästä taivaasta, on tyven ja kirkas vielä; ja sen ympärillä kultainen tukka, joka ei vielä ole kasvanut luostarin leikkauksen perästä, sykertyy vähäisiksi kiehkuroiksi, jotka muistuttavat minua hänen ensimäisista ajoistaan kodissamme Eisenachissa.
Hänen kasvonsa olivat kalpeat, miltei kärsivät, erinomaisen hienot ja säännölliset, hyvin lempeät, vaikkakaan eivät suorastaan kauniit; silmät siniset, tukka vaalea, otsa avonainen, ja etenkin suu erinomaisen kaunis helmivalkeine hampaineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät