Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Näin ne tuikkii mulle tummat silmät; mutta kiehtoo myöskin silmät toiset, siniset kuin ensi railo jäässä, jossa päivän kilo karkeloipi: »Tule, sylitysten syöksykäämme, nuoret oomme, riemustamme rikkaat, tai jos sinä et, niin olen minä, annan armauteni täyden sulle, suutelen sun kuninkaaksi taikka tapan, ett'et enää toista lemmi!»
Hiljaa! Tähtöset tuikkii:
Tuikkii reppänästä tähti niinkuin outo otsalehti. Paistaa pirttiin himmentyvään, miehen mieleen hämmentyvään. Kiiluu kautta mustan murheen, eteen keski-öisen erheen. Lienet tähti Luojan luoma, anna kärsimyksen voima! Lienet mahti maasta Lemmon, anna armo kuolon kammon! Että ikävöisin eloon, pyhään pyrkisin ma valoon. Lapin lasten tanterilta, Turjan tuiman tunturilta. P
Hän odottaa, että olemme leikkineet loppuun ja telmineet itsemme uuvuksiin ja pyydämme häntä kertomaan 'juttuja'. Kokoonnumme hänen ympärilleen puolipimeään saliin, jonka pöydällä tuikkii yksi ainoa räiskyvä talikynttilä.
KILPI. Vaan kuin hän muuten oisi muuttunut? Hän kaikkia nyt katsoo toisin silmin. LIISA. Silmistä tuikkii valo sinisistä. KILPI. Hän ihmeekseni puhuu ihmisistä, Joit' erottaapi meistä metsä tää. LIISA. Vaan Aina aattelee, se tietäkää. Ei auta mun, suun puhtaaks puhun teille: Te erehdytte ajatuksinenne, Menevät männikköhön miettehenne. Kivestä kinnasta ei synny meille.
Lieneekö yö jo hämärimmillään? Aurinko ei ole vielä varsin laskenut. Tuolla kulkee hinaajalaiva udussa suuren ulapan reittiä; sen punainen lyhty tuikkii kauniisti autereesta, salaperäisesti jyskyttää kone kulkiessaan. Ja sieltä kuuluu sirmakansoittoa. Kun laiva on kulkenut ohitse, se jättää valtavat mainingit, joihin juuri laskevan auringon viimeinen hehku sattuu.
Hautaako mun vieras santaan Jossain kesken erämaan? Viskaako mun meri rantaan, Ja ma siinä maata saan? Yhtäkaikki! Tuolla, täällä Luojan taivaan yllä nään; Tähdet tuikkii pääni päällä, Kuolinvalot väikkeessään. Romansseja Aikakautta koskevia ja Jälkipoimintoja Childe Harold. Vankan laivan, mustan aivan, Verkkaan purjehtivan näät. Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin Ruumiinvartioiden päät.
Terät silmäin pienentyy ja suurtuu, tuikkii eessä tulikerät, himmeäksi huone huurtuu. »Mitä tahdot?» Hurtta puhuu; vierii hiljaa hetki, kaksi, vihdoin ääni vieno huhuu: »Tahdon taaton vapahaksi.» Nyökkää päätään Hurtta. Soluu hetket niinkuin virran juoksu, jossa illan joutsen joluu, tuntuu tuores lehden tuoksu. »Mitä varrot?» Hurtta sanoo.
Terät silmäin pienentyy ja suurtuu, tuikkii eessä tulikerät, himmeäksi huone huurtuu. »Mitä tahdot?» Hurtta puhuu; vierii hiljaa hetki, kaksi, vihdoin ääni vieno huhuu: »Tahdon taaton vapahaksi.» Nyökkää päätään Hurtta.
Tuosta on taru, tuima ja karu, mainittu pohjolan mailla: Loista ei tähdet, Marjatan tähdet, muiden lamppujen lailla, tähdet kun Marjatan tuikkii, ne tuhoo taikka ne taivohon nostaa, autuuden äärettömyyttä ne uhoo taikka ne kaataa ja kostaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät