Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Siinä istui rikkiviisas Pohjalammin Matti kallion kielellä; kertomus muinaisesta lemmestä oli kai luonut iltaruskon miehen kasvoille. Mutta synkistyy vähitellen istumatoverini ryppyinen otsa; silmät tuijottavat hetkisen vimmattuina kuusen tuuheaan neulastoon. Kameasti lausuu hän: Sarvipää saatana, karvakoipi tuli väliimme.
"Onko sinulla mitään, jota voisin toimittaa, siinä tapauksessa, että tautisi rupeisi pitkälliseksi ja veisi sinulta ajatuksen voiman?" kysyi kapteeni Konrad sitten äkkiä, ja iski pienet tuijottavat silmänsä lankoon. Kauppias ei vastannut tähän mitään.
Tästä lähtien ne ovat silmät. Minusta. Ne tuijottavat tuijottamistaan pimeydestä. Ja pimeyteen. Nyt laskee se rantaan. Mihin kohti se laskee nyt tänä iltana? Laituriin tietysti, niinkuin ennenkin. Miten voi se siihen laskea! Siihenhän sen pitääkin. Vaan siinähän Eyolf ! Miten he voivat sitte siihen laskea laivansa? Niin, Rita, elämä on sydämmetön. Ihmiset ovat sydämmettömiä.
Toinen seinä seisoo vielä miltei entisensä korkuisena, se on kuin vuori rotkoineen, on jättiläispääkallo onteloineen, on niinkuin vanhan maailman valtiaan aivokoppa, josta sisältö on juossut kuiviin ja jonka silmän reiät tuijottavat loistottomina ja aatteettomina tyhjyyteen.
Mutta häpeä ... kunnian kadottaminen!... Turhuutta, neitsykäiseni!... Tuomittu kulkee viime retkensä komeasti kuin paavi, pappien ja kansan ympäröimänä, ja sillä silmänräpäyksellä, kun hän kuroittaa kaulansa tai niskansa, tuijottavat väkijoukot häneen kuin pyhään marttyyriin.
Pimeässä näin niiden väikkyvän ohitseni noiden hautaliinoihin kääriytyneiden kamottavien haamujen kauhu ja tuska ja varotus asui heidän liikkumattomilla huulillaan ja valottomissa silmissään! he pysähtyvät, kun menen heidän ohitseen he tuijottavat minuun olinhan ollut heidän veljensä, ja he nyökyttävät päätään osottaakseen minut tunteneensa.
Kun vuoteeseen mun ajaa uupumus Ja raukeet raajat lepoa kun haukoo, Niin päässän' uusi alkaa vaellus, Ja hengen alkaa työ, kun ruumiin taukoo. Sill' aatokseni etäisyydestään Halulla luokses pyhiinvaeltavat, Ja silmät raskaat, luomet seljällään, Pimeyteen sokon lailla tuijottavat;
Katsoa noita vanhuksia, joista useimmat aikoinaan olivat hurjissa maailman leikeissä ensirivin miehiä, miten heidän valkosänkinen leukansa tärisee, miten silmäkin teroittuneena imee opettajan sanoja, miten sormet puristuvat lujaan ristiin ja miten jokaisesta ilmeestä heidän kasvoissaan voi lukea eittämättömän tunnustuksen pastorin sanoihin, miten autuuden tie nyt on heille *kaikki kaikessa*. Sitten *miehiä*, keski-ikäisiä, jäykkiä, vahvoja miehiä, joiden jykevät jäsenet ja lihakset ikään kuin kapinoiden ahdasta röijyä vastaan tahtovat niiden saumoja rikki ratkoa; heidän kasvojaan, joita miehuuden jäykkä vesi raudistaa, kasvoja, joissa useissa rumentavat arvet loistavat lahjomattomina todistajina nuoruuden synneistä, kasvoja, joissa tulisen luonnon intohimon merkit niin helposti ilmenevät, mutta nyt ovat kätketyt näkymättömiin, ja rypistyneet silmäkulmat ja yhteen kohti tuijottavat terät tulkitsevat syvää hartautta ja vakavaa luottamusta *tämän asian oikeuteen*. Vihdoin muutamia harvoja nuorukaisia, joiden kasvoista loistaa jonkinlainen riemullisen tunteen tuottama uhka, pahasta saadun voiton ilo.
He viisaalle opettelee: hyvä syrjään istahtaa, miss' ei meluten hälyä kansa. Ken varjoa tavoittelee, hän kiinni tyhjän saa. Paras pysyä paikoillansa. Charles Baudelaire Oi sieluni, sa katso, hirveät he ovat nähdä, melkein naurettavat, he käy kuin unissansa-kävijät ja silmin tyhjin ilmaan tuijottavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät