Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Vasta paljon myöhemmin opin ajattelemaan, ettei kukaan ole itsensä herra, ainoastaan Jumala taivaassa tai ihminen omassa sydämessä, jolle me kuulumme sieluinemme ja ruumiinemme. Olin sittenkin tuhlannut toisen omaa. Mutta sitä en minä ajatellut silloin. Minä elin ja annoin muidenkin elää! Minä uin, mutta en uponnut, minä tuhlasin, mutta en tuhmistunut.
Eikö? No mikä se sinut sitte sai matkalle? Se, että minulla ei ollut enään rauhaa työpöytäni ääressä. Rauhaa! Mutta, kultaseni, kuka sinua häiritsi? Ei kukaan ulkoapäin. Vaan minussa liikkui tunne, että minä suorastaan väärinkäytin tahi ei, jätin käyttämättä parhaat lahjani. Että olen tuhlannut aikani hukkaan. Kirjaasiko? Sillä minulla ei ole kykyä ainoastaan siihen yksistään.
Se tuhlannut on paljonkin, Ken hukkasi helmen parhaimpansa: Mielt' onnellista, unta rauhaisaa Ei aarteet maailman voi lahjoittaa, Oi, veljeni! hällä on parhaimpansa! EP
"Te olette oleskellut Pestissä, varmaankin opitte tuntemaan siellä asuvia runoilijoita?" "Tietysti meidän joukossamme oli suuria tuhlaajoita, jotka tuhlasivat sangen paljon, mutta minä en tuhlannut paljon, minä sain kuusi florinia kuukaudessa esimieheltäni, sen lisäksi päivällisen ja illallisen".
Kerran oli Johannes tuossa suhteessa tehnyt tuhmuuden ja arvotonta naista väärästä päästä lähestynyt. Se oli ollut hänen entisen vaimonsa serkku, Signe nimeltään, jolle Johannes jo nuorena ylioppilaana ja toisen kerran vielä tohtorinakin oli tunnustanut rakkautensa. Johannes tuhlannut parhaat tunteensa ja pyhimmät mielialansa hänelle. Signe vain veikeillyt ja pitänyt häntä pilkkanaan.
Paiskaten poikaa korvalle hän lennätti pojan päästä ison hatun, joka vierähti maahan. Kääntyen sitten appensa puoleen änkytti hän vihasta vapisevalla äänellä: Minun mielestäni ei teillä ole mitään naurun aihetta. Ei oltaisi tässä tilassa, ellette olisi omaisuuttanne tuhlannut. Kenen on syy, että olette joutunut häviöön? Koko ilo oli kuin pois pyyhkäisty. Ei kukaan sanonut enää sanaakaan.
*Brendel*. Ihana emäntäinen, sitte olette tuhlannut aikaanne turhaan. Sillä se on jotenkin mitätöintä, sen voin sanoa. *Rebekka*. Vai niin? *Brendel*. Se mitä olette lukenut, tarkoitan. Minun arvokkaimpia teoksiani ei yksikään mies tai vaimo tunne. Ei kukaan paitsi minua itseäni. *Rebekka*. Kuinka *se* on mahdollista? *Brendel*. Niitä ei ole vielä kirjoitettu. *Rosmer*. Mutta hyvä herra Brendel
KATRI. Hält' turhuutenne, rikoksenne ryösti, Vaan jot' ei itse suinkaan tuhlannut. PARONI PANTZARSK
Pysähdyin hetkiseksi katselemaan hänen tyyniä kasvojaan, jotka lepo oli tehnyt vieläkin lempeämmiksi. Liikutuksella muistin sitä päivää, jona hän tuli noutamaan minua tuosta kylmästä, hyljätystä kodista, josta äitini ruumissaatto oli äskettäin lähtenyt. Niin paljon lempeyttä, niin monta uhrausta, niin monta viisasta neuvoa oli hän minulle sitten sen ajan tuhlannut!
Ah, prinssiseni! oletko tuhlannut noin paljon kalliita nuoruuden päiviä, tuntematta mitään rakkaudesta? Eikö ole yhtään toiseen sukupuoleen kuuluvata armasta olentoa, eikö yhtään ihanata prinsessaa eli armahista neitoa, joka on viehättänyt sydämesi ja täyttänyt sielusi suloisilla kivuilla ja hellillä haluilla?"
Päivän Sana
Muut Etsivät