Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Jäykkänä, liikkumattomana, elottoman näköisenä kuni pakanain Jumala korkealla telineellään hän istui ja suurilla mustilla silmillään vaan katseli yli sen kirjavan lauman, mihin näki salmella lähenemässä venheissä myötään tulevan lisää. Tätä hän katseli vielä hetken. Paksuhuulinen, leveä suu jyrkässä mytyssä ja tuhkanharmaat keltapilkkuiset, risaiset kasvot värähtämättöminä.
Hänell' oli hattunsa kädessään ja hänen käyntinsä oli poikkelehiava ja kiiruinen ikäänkuin jos joku olis häntä takaa ajanut. Vaimonsa kohdattua oli hänen hengityksensä hätäinen ja lyhyläntä; Olga saattoi kyllä huomata, että hänen sydämensä löi kiihkeästi. Andrén kasvot olivat tuhkanharmaat, ja hänen silmänsä levottomasti mulkoilivat sinne tänne. Nimeättömällä kauhulla katseli Olga häntä.
MARTIUS. On verisessä sormessansa sormus, Sen kiiltokivi kuopan kirkastaa Ja niinkuin tuohus hautakammiossa Valaisee vainaan tuhkanharmaat posket Ja kuopan inhan poven paljastaa. Näin paistoi Pyramukseen kalvas kuu, Kun yöllä immen verissä hän virui. Oi, veli, auta mua raukein käsin Jos kauhu sun on raukaissut kuin minun Täst' ilkeästä kuolon tyrmästä: Kokyton sumusuu ei kauheampi.
Jo hämyy, uneen vaivun, Mun uuvutti päivän työ. Yli hautani lehmus huminoi, Miss' satakieli laulelee; Soi laulussa lempi, lempi, Sen uinuja kuulla voi. Romansseja Pekka Parka. Ja Hannu ja Kerttu tanssivat vaan, Ja silmät ne säihkyy armaat. On Pekka vait, ei liikukaan, Ja kasvot on tuhkanharmaat. Ja Hannu nyt Kertun sulhanen on, Koruvaatteissa viettää he häitä.
Mutta Juhani ei tällä kertaa huolinut pikanellista. Hänen silmänsä näyttivät kauheilta, ja kasvot olivat tuhkanharmaat. "Niilo Iisakki... koskeenko se juoksi...? Voi meitä pojat..."
Kauhistuneena Valerius katseli tuota hurjaa tunteiden purkausta. Vihdoin nyrkissä olevat kädet vaipuivat hitaasti alas ja Furiuksen tuhkanharmaat kasvot tulivat näkyviin. "Kaikki on lopussa", sanoi hän sitten vapisevalla äänellä. "Minua seuraa kirous. En saa nauttia avioliiton onnea.
Eugen ja Dora olivat ainoat, jotka eivät itkeneet hautaustoimituksen aikana. Dora oli kalpea ja laihtunut, ja hänen kauas tähtäävä katseensa, joka ei näyttänyt huomaavan ympärillä olevia esineitä, kuvasti sanomatonta surua. Eugen seisoi liikkumattomana; hänen hienot, tuhkanharmaat kasvonsa olivat kuin kiveen veistetyt.
Vaan ei siinä pysy pottupojat, kun minä kiinnitän ohjaksia ja osotan ruunikkoa toiseen porttiin. Silloin kiittävät kun pääsevät kunnialla erilleen ajatteli Jukke ja tumman punertaviin kasvoihin levisi mieluinen loimo. Mutta hetken perästä vakautui kasvot ja tuhkanharmaat silmät katselivat enemmän sisään kuin ulospäin.
Hän näytti luulevan olevansa kotonaan, hän oli tullut aivan tylsäksi ja päästään pyörälle ainoan pojan kuolemasta, se muistutti häntä luultavasti oman tyttärensä hirveästä kuolemasta. Hänen haavansa olivat auenneet, hänen kasvonsa olivat tuhkanharmaat, hän tallusteli ehtimiseen edestakaisin, unehtui sinne, otti kaiken surun omakseen.
Mitä kovemmin kohtalon vallat murtelivat hänen poikansa perheen jäseniä, sitä voitollisemmin helisi hänen virtensä ja sitä kirkastuneempina tuikkivat hänen pienet tuhkanharmaat silmäteränsä, sillä hän tiesi Herran rankaisevan sitä, jota hän rakasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät