Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja kun vielä vähän aikaa katselimxne, niin tuntui meistä, kuin olisimme jo aikoja sitten ajatelleet, että sen pitäisi palaa, niinkuin se nyt paloikin. Mutta sitä emme kuitenkaan osanneet ymmärtää, mitenkä tuli oli saatu tuonne lasin sisään. Kysyimme sitä äidiltä, mutta äiti sanoi: »Tottapahan sitten saatte nähdä». Kilvan kyläläiset lamppua kiittelivät, ja mikä mitäkin sanoi.
Velalla on pitänyt jo heiniä ostaa, ja tuli tässä nyt tarpeet niin tiukat», selitti emäntä. »Mutta sillä rahalla, minkä nyt saimme, elämme kotvan ja tottapahan Jumala sitten taas neuvot pitää, hänellä on monta neuvoa», sanoi emäntä lopuksi hyvin tyytyväisenä ja katseli Viioskaa sitten kallella päin ja vakavana aivan kuin että: eikö niin? Viion leski ei vastannut mitään. Pitkä äänettömyys syntyi.
He olivat puhuneet telefoonin hävityksestänsä ja nyt murisi Antti Juhana: Mutta tottapahan nyt on poikki... Niin jotta ei siinä enää lennä! Syntyi äänettömyys. Sen lopetti Urho Ernesti, selittäen: Sillä hienolla puulla ei vielä katkennut pakana, vaan kun se iso honka hakattiin ja se kaatua rusahti, niin katkesikin siinä lanka.
Maija Liisa taas suututteli itsekseen: »Pelkääköhän se minun tästä mitä varastavan, kun ei uskalla kotimieheksi pyytää!» Hän loukkautui moisesta. Suuttuneena ilmoitti hän kotvasen kuluttua nenäkkäällä juonittelulla: »Kuuselankin rouva aina lähettää hakemaan minua kotimiehekseen, kun on poissa... Tottapahan se ei pelkää tavaroittensa katoavan...»
Tuopi välistä tuhlaajapoikana takaisinkin. Samassa he huomasivat Anteron veneessä, katselivat kaukaa, tulematta luo. Kukapa siinä tuossa veneessä makaa? Antaapa hänen olla mikä lienee humalainen ... herra näkyy olevan ... tottapahan selviää. Antero ei saanut ilmaistuksi itseään, ei saanut noustuksi ja sanotuksi... Silloin kuului kolmas ääni vähän loitompaa, Helanderin, kutsuen isäntiä eineelle.
"Niin, hän arveli, että rikkaan pojan velvollisuus on auttaa köyhiä tovereitaan..." "Mutta siinähän hän oli oikeassa..." "Kyllä, tietysti, mutta pienillä rajotuksilla. Ehkä ei olisi sentään hullumpaa, jos hän joskus ajattelisi sitä, että niin kauan kuin rahat eivät vielä ole hänen... Mutta, tottapahan siitä hyvä tulee, toivokaamme, ettei Svenin sangviininen luonto joudu häpeään..."
Niin ... jos se sinulle sopii... Vai sopisiko se Soikkelin tyttö sinulle paremmin? No... Mitäpä, mitäpä siinä sitte on... Käydään Hilkalta kysäsemässä. Ka tottapahan sitten ajatuksensa sanoo. Hei... Terve! Minäkö?... Arvelin tulla tänne, kun täällä kuuluu olevan tänä iltana tanssit. Heitä hitolle tään kylän tytöt! Tiedätkö sinä, minkä kurin me päätimme tehdä tyttö-myllärille? No?
Aikansa se kun juoksee, niin tottapahan väsyy ja menee jonkun taloon.» Se oli kuin lopullinen neuvo pysyä erillään Kaisasta. Niin tuntui Jussin mielestä. Hän jo käänsikin puheen kokonaan toiseen asiaan, kysyen: »Paljonkohan sitte Kinnunen maksoi siitä Tikkalan Holopaisen härästä?» »Toista sataa markkaahan se taisi maksaa.
Tottapahan tulee, ei muuta kuin pankaa vaan nukkumaan, sanoi Hemmo vihaisesti. Vai vielä sitä pitäisi odottaa! Pojat rupesivat heittämään vaatteitaan pois ja Hemmo meni kamariinsa. Nokista, mustaa savua tupruava pieni lamppu paloi pöydän latvalla. Sen ääreen asettuivat pojat istumaan ja katselivat, miten se siinä paloi.
Se herätti Ollin, mutta kauan hän silmiänsä hieroi, ennenkuin unen tähteet sai niistä karistelluksi pois. Viimeinkin hän muisti, missä oli, ja alkoi katsella toisia, mutta ei näkynyt niitä missään. "Mihinkä lienevät pujahtaneet, mutta tottapahan tulevat", sanoi Olli ääneen ja asettausi portaille odottamaan. Pari asiamiestä tuli siihen Ollin seuraksi ja kysäsivät, oliko rovastin luona ketään.
Päivän Sana
Muut Etsivät