Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ja ei ole sitä vailla, että niistä joutavista ei olisi kielletty, kyllä se on saanut muistipaloja useammat kerrat. Mutta oikean ihmisen tavalla se ei kyllä pysy siunaaman aikaa. Sen on jo lapsena saanut sielun vihollinen riivata ja sokaista, että ei anna kuritustakaan totella.
1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. En vähääkään; ma hyvin teidät tunnen, Vaikk'ei nyt teillä reuhkaa ole päässä. Pois vaan! Hän tietää, että hänet tunnen. ANTONIO. Totella täytyy. Vaan ei auta mikään, Tää kestää täytyy mun. Nyt mitä teette? Mun pakko teilt' on pyytää kukkaroni. Enemmän se mua vaivaa, ett'en teitä Nyt auttaa voi, kuin että itse kärsin. Te hämmästytte; mutta huolet' olkaa.
"Vaan näetkös, Rejer! nyt täytyy sinunkin totella minua yhdessä asiassa!" "No, annas kuulla!" "Minä en tahdo Jan Conradia mukaan kalastusretkelle tänä vuonna, niinkuin sinä puhuit!" "Vai niin! juuri hänen täytyy tullakin mukaan!" "Muista, että poika vasta ensi vuonna tulee seitsentoistavuotiaaksi; poika on kasvanut niin rohkeasti, että on melkein kolmekyynäräinen eikä hän ole vahva!"
Kun aikaa taas oli kulunut ja talven yli uusi kevät tullut, kirjoitti Kerttu kyynel silmin kapteenille: Selitä vihdoin miksi Kerttu ei saa tulla oman Hanneksensa luo? Kahdenkymmenen neljän päivän kuluttua saapui kapteenilta selittävä vastaus: Jos ei saa tappaa, niin ei saa myös totella. Minä elän täällä kätteni työllä. Semmoista elämää ei Kerttu jaksa kestää.
"Aivan niin, ystäväni", vastasin minä; "sinä ja minä olemme kristillisen kirkon täysikasvuisia lapsia, ja käsky totella on tuo vanha kuori, jonka sisällä lemmen kukka kasvoi, mutta kun tämä on puhjennut, kun täydellisyys on astunut esiin, katoaa se, mikä on vaillinaista."
Mutta nyt se alkoi minua pelottaa, ja kuta enemmän asioitani ajattelin, sitä enemmän minua kauhistutti. Minussa on aina parannuksen päätös pian syntynyt, kun olen huomannut itsessäni parannettavaa olevan, eikä minun nytkään tarvinnut monta päivää miettiä, ennenkuin käsitin, että muutoksen täytyy tapahtua. Omatuntoni sen sanoi ja omaatuntoani olen aina koettanut totella.
"Ennen neljäntoista päivän kuluttua olet eroitettu siitä kurjasta halpasukuisesta miehestä." "Ei milloinkaan, äitini! miksi kiusaatte minua? Enkö minä monena vuotena aina ole pysynyt sanassani?" "Mutta sinun pitää, sinun täytyy totella, sillä nyt minä olen ollut malttavainen ja kärsiväinen jo liian kauvan. Nyt on sävyisyyden aika loppunut, ja nyt mene ja muista että minun sanani on sanottu."
Kun keväällä oli kokoonnuttu Mäntylahteen, oli Jumalalta rukoiltu apua ja voitononnea. Toisin oli käynyt, ja syytä siihen ei osattu arvostella. Kavaltamiselta se vaan näytti, mutta sotamiehen ei auttanut muuta kuin totella, ja epäluulon, alakuloisuuden ja pettyneiden toiveiden tunteilla sanoivat sotamiehet jäähyväisensä solalle.
Minun täytyi, vakuutti hän vihdoin tuolla pään keikkauksella, jolla hän aina tahtoi antaa painoa sanallensa, uskoa häntä siinä, että hän tiesi tuhansin kerroin paremmin mitä Jumala aikoi tulevaisuudestamme, kuin mikään tohtori, ja ainoastansa Jumalata piti meidän kumpaisenkin tässä totella, eikä minkään tohtorin inhimillistä viisautta.
Kun se on niin häijy. Ei tottele äitiäkään. Eikö äiti käske totella? Käskee mutta ei se! Voi mikä siitäkin tullee! Käykö Iidu jo koulua? Ei. Miksei? Ei. Tekeekö Iidun mieli kouluun! En minä tiedä. Osaako Iidu lukea? Ei. Kuinka vanha Iidu on? Yksitoista. Eikä osaa vielä lukea! Eikö se ole kamalaa! En minä tiedä. Tahtoisiko Iidu mennä kouluun? En minä tiedä. Osaako Iidu kutoa sukkaa? Ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät