Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Itku mun jo valtoaa Minut herra huuti. Elä itke! Muuten on Rouvan torat mulla, Silloin oon mä onneton, Tuuti, tuutilulla! Tuutilulla, sydämein, Nuku siki-unta, Mistä saisin surullein Unhotuksen lunta? Hussalulla! Aina vain Mielessäni säilyy, Kuinka kotilahdellain Tyynnä vesi päilyy. Tuuti, lapsi! Siellä on
Huono kukkaron hoitaja olet kumminkin. Alfred. Enpä liioin (Itseksensä.) Täytyy lähteä pois, sillä muuten saan hyvät torat, tuossa oli vain alku-lause. Ei ukko hyväksynyt, kun sai maksaa velkojalleni viisituhatta markkaa. Viisituhatta markkaa ei tuo suurikaan raha ole. (
Sangen todenmukaisesti oli neiti kotiopettaja paennut tuonne yläälle ja kaksi tytön päätä kääntyi nyt kai salaa ivahymyllä häntä kohti... Olipa kuitenkin melkein liika uskaliasta, että hän siten heitti huoletta hunningoille isäntäväkensä huonon ja niukan aterian sekä syystä veti itsellensä heiltä kovimmat torat sen vuoksi ettei sattuisi taasen kohtaamaan häntä.
HELMI. Vähät siitä, ennemmin minä toki niitä kestän. LIISA. Nyt alkakaa tuoda peltiä uuniin. HELMI. Eihän se vaan liene liian tulinen. Jos vielä palavat meidän vehnäset, niin annetaan minulle kahdenkertaiset torat. LIISA. Eivät pala. Kyllä minä takaan. HELMI. Hiljaa nyt Liisa, varokaa ettei pelti kolahda, silloin ne kohta laskeutuisivat.
Mutta äiti oli onneksi ehtinyt jo sisään, ettei hän sitä kuullut. Yrjö irvisti Kallelle ja viskasi hiekkaa hänen vehnäseensä. Ja siitä taas seurasi itku ja kanteet ja torat, niinkuin ennenkin. Vieraita tuli, niille näytettiin hiekkainen vehnänen. He siunasivat ja ihmettelivät. Niin häijyä poikaa tuskin toista tiedettiin, kuin Yrjö oli. Mutta UIpasmäen isäntäväkeä ei kyllin voinut kiitellä.
Pienen Kaarlen kamarissa ei ollut ketään, jota hän olisi voinut torua; mutta joku oli siellä käynyt, sillä ovi kylmään porstuaan oli heitetty auki. Eeva kätki torat, antaaksensa ne vuokralla syylliselle sopivassa tilaisuudessa. Hän veti kiiruusti oven porstuaan kiinni ja meni pientä Kaarlea herättämään. Mutta Kaarlen pienessä vuoteessa ei ollut ketään. Sia, missä hän oli maannut, oli vielä lämmin.
Sinne oli kylän rahvasta lukuisasti saapunut, ja kaikki tahallaan edeltäpuolisen, koska tiettiin, että nyt ensi kertaa suuremmassa, yleisessä kestissä tarjotaan ruiskahvia. Eipä siis kumma, että keskustelu enimmäkseen pysyttelikin tämän nuoren, suositun kysymyksen seutuvilla. Kaikenlaiset muut kylänjuorut ja torat unohtuivat.
Eva ensimmältä naureli vaan, mutta kovin kauvan hän ei huolinut salata tietojansa, sillä hänellä oli hyvässä muistossa Lydian eiliset torat. Hän oli ollut valveella puolen yön aikana ja kuullut jonkun ajavan kujalla, mutta pihaan kun ei tullut kukaan luuli hän pettyneensä. Samassa kuitenkin kuului käynti ensin tuvan ovessa sitten sisä-kammarin ovessa, ja niinikään taas pari tuntia myöhempänä.
Marin lempeys ylensi häntä monta vertaa enemmän kuin torat olisivat tehneet: ja hän teki ikuisen päätöksen, ettei hän enää koskaan sanoisi vaimoansa vastaan eikä ryhtyisi mihinkään puuhaan, jota Mari ei hyväksyisi. Hän myönsi nyt itsellensä, että jos hän ei olisi mennyt kilpa-ajoihin, niin ei tämä ikävä tapaus olisi kohdannut. "Minä en ikänä mene kilpa-ajoihin," lausui Severin hetken perästä.
Eukko selitti, että jos muka pojalla olisi enää ollut oma tahto, ei hän koskaan olisi kiertynyt tuohon asiaan, vaan selvähän tuo oli, että Anna Leena oli hänet loihtinut. No se oli miehenkin mielestä luultavaa. "Ei tässä siis torat eikä uhkaukset auta," sanoi äiti. "Eivätpä näy auttavan", vastasi mies ja raapi nolona päätään.
Päivän Sana
Muut Etsivät