Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Maslova ei kuunnellut häntä, vaan katseli yhä milloin kättä milloin tirehtööriä. Kun tirehtööri kääntyi pois, ojensi hän nopeasti kätensä Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyötärykseen. Puhutte niin kummallisia, sanoi hän naurahtaen ylenkatseellisesti, kuten Nehljudofista näytti.
Yhtäkkiä kuulin takanani regissöörin kuiskauksen: Kuulkaas, nyt on hiljaista. Tuuman päässä hänen selkärangastaan. Kuulkaa, he ovat hiljaa. Tirehtööri se näin puhui. Niin, he ovat hiljaa, vastasi regissööri, ja lähellä toisiaan seisten näyttivät molemmat herrat siltä kuin heidän kasvonsa ahmisivat ääniä salista. Hannah tuli ulos noutamaan lapsia. Nyt on teidän vuoronne Crangier, sanoi tirehtööri.
HILLERI. Rouva Danell ei juo koskaan vettä, mutta jos on vähänkään pahoinvoipa, niin käskettää luokseen pastorin. HURMERINTA. Mitä te höpsyätte. Tulkaa auttamaan minua, että saadaan tuonne sohvaan. HILLERI. En minä uskalla, herra tirehtööri. Rouva Danell virkoaisi, kun minä kädellänikään vain koskettaisin, ja sitten voisi kauhusta kuolla. HURMERINTA. Menkää käskemään palvelusneiti tänne!
LEENA: Uuno, yhtä sinä et ajattele: tirehtööri on sedän ystävä, sedän voi olla hyvin vaikeata kieltää palvelusta ystävältänsä. Siksikö luonto on antanut muutamille naisille niin kauniit suut, että he noin kamalia puhuisivat! »Vaikeata»! Mutta tiedätkö sinä Leena mitä sinä sanot!
Pohjolan mies pysähtyi tuokioksi ikäänkuin saadakseen ilmaa: Niin sanoi tirehtööri eräänä päivänä ja puri hampaansa ohuihin huuliinsa: Meidän täytyy panna Crangier koetteelle. Kuka on Crangier? kysyin minä. Hän on muuan oppilas, vastasi tirehtööri. Hän saa siis näytellä osan. Mutta miksi koetamme häntä sitte näin myöhään?
Ilman tätä uskontoa heidän olisi ollut vaikea jopa kokonaan mahdotonkin käyttää kaikkia voimiansa ihmisten rääkkäämiseen, kuten he nyt aivan hyvällä omalla tunnolla tekivät. Tirehtööri oli niin hyvänluontoinen ihminen, ettei hän mitenkään olisi voinut viettää tämmöistä elämää tuntematta kannatusta tästä uskonnosta.
Ja missä ne sen siellä ovat toimeen panneet? Jossakin Kontinkankaalla kaupungin ulkopuolella. Ne olisivat kuulemma tahtoneet suorittaa sen vankilan pihalla, mutta tirehtööri Juvelius oli jyrkästi kieltänyt sen, minkä takia hän on menettänyt virkansa. Mitä, onko Juvelius menettänyt virkansa? On. Siellä oli minun ollessani jo toinen mies tirehtöörinä. No niin, kyllähän sen arvasikin.
Siellä oli tirehtööri. Hän seisoi katsellen ulos ikkunasta. Tekö se olette? sanoin. Mitä tahdotte? Oletteko kuullut sen? kysyi hän. Minkä? Crangier on kuollut. Minä en liikauttanut kasvojani, kun kysyin: Vai niin. Mihin tautiin? Mutta tirehtööri vain toisti pyyhäisten kädellään otsaansa: Hän on kuollut... Hän huusi teitä viimeiseen saakka. Pohjolan mies oli vaiennut.
Opettaja tunsi hänet näyttelijäjoukon esimieheksi. Ensihetkestä, jolloin yhteen yhtyivät, oli jo opettajaa inhoittanut se omituinen tapa, jolla tuo tirehtööri oli järjestänyt hiuksensa sekä partansa. Kun hän oli varmaan vakuutettu siitä, ettei Melissa ollut biljardisalissa, kääntyi hän siihen mieheen, jolla oli kiiltävä lakki päässä.
Ei mikään, vastasi ihminen. Sehän oli oivallista mutta kuinka on laitanne? Oletteko sairas? Nythän saatte syödä syödä kunnollisesti... Kyllä. Niin, niin tulette, rakas Crangier, sanoin minä, äkkiä lisäten: Ja siitä saatte kiittää tirehtööriä... Tirehtööri oli kääntynyt pois ja hän teki torjuvan liikkeen käsillään: Ei, ei, sanoi hän, hra Crangier on teidän miehenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät